WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


Leave a comment

PROSECCOA per favore!

Pirjo Toivanen, kuvat Reijo Toivanen

PROSECCOA per favore!”

Kirja lupaa :

-Välähdyksiä suomalaispariskunnan elämästä Pohjois-Italiassa, kuvien ja tarinoiden muodossa.

-“Asuminen ulkomailla on seikkailu, joka alkaa joka aamu.”

Olen tutustunut Pirjo Toivaseen facebookin välityksellä. Mikäpä sen nopeampi tapa tavata uusia ystäviä virtuaalisesti. Joskus myöhemmin jopa oikeassa elämässä.

Pääsin Pirjon elämään sisälle heti ensimmäisellä sivulla: “Parikymmentä vuotta sitten hankimme lomakodin Stresasta, Italian Piemonten maakunnassa sijaitsevan Maggiore-järven rannalta.” Alle kymmenen vuotta sitten olimme koko perhe lomalla Sveitsissä ja Italiassa. Ajoimme läpi Alppimaisemien hurjaa Furka– vuoristotietä Italiaan. Veneilimme Como– järvellä ja kiertelimme. Yövyimme Italiassa muun muassa Varese– nimisessä kaupungissa, noin 65 kilometrin päässä Toivasten lomakodista. Mutta emme tietenkään silloin tunteneet taikka tienneet heistä. Mutta tunnistan kirjan maisemat!

Sain Kirjan Pirjolta omistuskirjoituksella jo marraskuussa. En ehtinyt syventyä siihen silloin. En edes avannut katsoakseni kuvia! Halusin säästää! Halusin vierailla heillä myöhemmin. Tänään oli se päivä. Astuin Stresan maisemiin ja Toivasille virtuaali kylään. Sivu kerrallaan, kurkkaamatta seuraavia. Maisemat aukesivat laajoina Reijon kuvissa. Maisemat järvenselän yli, vuortenrinteet kutsuvina, ruoka ja mielenkiintoiset kuvakulmat veivät katsetta eteenpäin. Kaunista!

Pirjon kirjoitus on sujuvaa aivan kuin hän istuisi vieressäni nojatuolilla kertomassa. Hänen tyylinsä on nopeasti virtaava kerrontaa, faktoin ja sanoin piirtävää elämänmenoa. Kirjan lukee yhdellä istumalla siirtyen hänen mukanaan suoraan sykkeeseen.

Ennen Italiaa he olivat asuneet Hollannissa ja heillä on myös koti Floridassa. Maailmakansalaisia ja maailman matkaajia. Vertailukelpoisia kohteita ja erilaisia kuin Italia. Euroopassa minustakin joka pienessä maassa on omia sääntöjään, omia kiemuraisia juttujaan, joihin totuttelu vie aikansa. Ja kun lait on opittu, niitä rikotaan! Saako saunan rakentaa terassille? Kuinka posti kulkee, vai kulkeeko ollenkaan? Kuka näpistelee jotakin, kuka käy varkaissa. Italialaista menoa, kuten kuvittelen. Torielämää, kaunista luontoa, puutarhoja, Italiaa kuten kuvittelen. Siellä nauttivat elämästään Pirjo ja Reijo, isot avainniput mukanaan kilisten. Viiniä, proseccoa, olkaa hyvät!

Löydät Pirjon täältä:

https://piriot.wordpress.com/

Joku päivä palaan Pirjon novelliin PYHÄ PAHA PERHE, jännitystäyteiseen nopeasti lentävään salapoliisikirjaan!


Leave a comment

ilpo tiihonen – sähköisiä säkeitä

Kauniita kysymyksiä

Tunnetteko tyhjän joka kolkuttaa ovelle?
Olitteko lounaistuulelle velkaa?
Tai jos käytitte Vivaldia väärin?
Painoitteko päänne pimeään ikkunaan silloin,
kun lepakko huusi nimeänne?
Entä oliko eilen syytä istua rappusilla?
Ja kuunnella mistä kantavat haukut?
Anteeksi jos häiritsen, mutta oletteko
menossa jonnekin?
Sallitteko että sytytän kaupungin valot?
Kiinnostaako teitä ihmisten suunnaton määrä?
Entä lauseet yhden miehen suusta
tuulisella seisakkeella?
Missä olisi parasta odottaa?
Näettekö kuinka illan punerrus osuu
vastapäisen kirkon pyöreään torniin?
Välitättekö vähästä?
Tai edes jostakin siinä?
Arvostatteko maailman lunta?
Oletteko herännyt joen solinaan?
Mitä jos kaivaisimme sieniä hiekasta?
Tai jos pyytäisimme jotakin sumulta?
Onko tullut vastaan lapsikatras näkinkenkiä käsissään?
Vaivaako ilo?
Kuuletteko kuinka pienet sydämet hakkaavat?


3 Comments

Sisustuskirja/ 12X KOTI

Johanna Kivilahti ja Krista Keltanen:

12X KOTI

-Kutsuvia koteja ja persoonallista asumista Suomessa.

Tutustuin kirjan julkaisemiseen Kristan blogissa. Olen seurannut hänen valokuviaan kotonta ja maailmalta, ja ihastunut hänen värimaailmaansa, valoisiin, herkkiin ja tyylikkäisiin kertoviin kuviinsa. Maaliskuussa ollessani Helsingissä, ostin kirjan heti itselleni. Pihistin lukemista kunnes saavuin kotiini New Yorkiin. Pala Suomea kainalossani.

Useampi meistä haluaa kurkistaa koteihin, useampi meistä on kiinnostunut sisustuksesta ja nauttii hetken toisenlaisestakin sisutusmaailmasta. Romanttinen rönsykin on kivaa, vaan ei minun kodissani. Eikä sitä juuri ole tässä kirjassakaan. 12x koti kirja sisältää niin monta mielenimukaista kotia, että en jaksa jättää sitä kirjahyllyyn vaan valitsen vuorotellen kodin joka voisi olla minun!

Kuvatut kodit ovat kerrostaloissa, omakotitaloissa, kaupungissa, maalla, ladoissa (lue lato-talossa ) ympäri Suomea. Jokainen koti on kuvattu Kristan varmalla tyylillä, koko sivun kuvin tai kollaaseilla. Kuvat ovat selkeät ja asuntojen avaruus ja väljyys välittyy. Johannan teksti kertoo asukkaista ja kyselee, kuinka koti on löytynyt, mitä remonttia on tehty, tai jätetty tekemättä. Mikä toimii juuri tämän perheen tarpeiden mukaan? Asukkaat antavat värin ja tunteen, ja sisällön kotinsa sydämeen.

Suomeen on saapunut ja pysyvästi jäänyt mannermainen tyyli, kuulas kodikas tanskalainen, pariisilaisella ripauksella. Sanoisin monen tyyliä eclectic-tyyliksi, ei mitään yksi sohva-kaksi-tuolia-kolme pöytää-sarjaa. Kirja alkaa Rebeccan  kodilla. Kaunista hillittyä valkoista, uusiokäyttöön otettua vanhaa kunnostettuna, vaaleaa pastellia väripilkkuina. Kirja päättyy Petriinan kodilla, valkoista, harmaata ja keltaisen pikantteja yksityiskohtia. Mutta, kas, kuin pilkku i:n päällä, molemmat päättävät päiväntyönsä samankaltaisella valkoisella sohvalla! (Jollaisella minäkin nyt kirjoitan.)  Kirjan edetessä värit lisääntyvät. Rillan kodissa on päävärejä reippaasti musta-valkoisen lisänä, Villa Hattaran puutarhakodin maalaistunnelmaa, ja Lillin boheemia ja persoonallista itämaista tai ainakin vanhaa pariisilaista tunnelmaa myöten.  Mukaan mahtuu tyylikäs ja avara espoolaisen arkkitehti Joannan koti. Kodeissa on mustaa seinää, vanhaa hirttä ja kuitenkin kirja on kokonaisuus nykyaikaisesta suomalaisesta sisutuksesta. Henkilökohtaiset esineet ja oma tyyli on vahvasti esillä kaikilla, mikään kodeista ei näytä lavastetulta.

Kirjan mainio lisä on asiantuntijoiden, sisutusarkkitehtien, sisustuliikeiden vetäjien, lehtien toimittajien ja niin edelleen, lausunto kodista. Mitä haluaisit lisätä? Mikä on lempitilasi? Paras oivallus? Mikä on tämän kodin tuoksu! Laventelia, sitruunaa, juuri samutettua kynttilää, kanelipullaa! Olisin voinut kirjoittaa jokaisesta kahdestatoista kodista, mutta sehän on kirjassa. Nyt kaikki sisutuksesta kiinnostuneet, jotka ette ole kirjaa vielä hankkineet, kauppaan ja tuoksutteleman ihania suomalaisia koteja! Krista sanoo alkulehdellä: “Jokaisen kuvauspäivän jälkeen teki mieli sisustaa oma koti uusiksi.” Ennenkuin ryhdyn toimeen, taidan tänään vierailla Kristan luona, Villa Solbackassa.

Siellä odottaa suuret pinot kirjoja ja siellä tuoksuu santeli, appelsiini ja vanilja!


16 Comments

Runoja/ PUHDAS VESI SILITTÄÄ UNET

Raila Tuuli:

PUHDAS VESI SILITTÄÄ UNET

-Koska olen rakastanut.

-Sanoja omaan elämään. (Omistuskirjoitus.)

Pienen runokirjan kansi on joen sininen, käsi kulkee sen pinnalla pehmeästi kuin odottaen kannen avausta. Kuva on Reija Satokankaan. Runokirjat vaativat odotusta, rauhaisaa keskittymistä ja siirtymistä toisenlaiseen maailmaan. Sain  kirjan joululahjaksi yli vuosi sitten. Olen lukenut sen useamman kerran. Ensimmäinen kerta ei avannut minulle heti kertomusta.

Vesi vajoaa ja katoaa lopulta 

          ei metsää missä samota

                ei kosketusta pintaan

Seuraavalla lukukerralla seikkailin saniaismetsissä kirjailijan kanssa. Kiipesin vuorille ja sukelsin synkkään veteen. Mutta miksi? Etsin vastausta ja samoilin. Runot olivat aluksi vaikealukuisia, lauseet saattoivat jakautua eri riveille. Ne alkavat pienillä kirjaimilla, runomaisesti, ilman välimerkkejä. Luin ääneen ja sain selvemmän kuvan. Leijailevat rivit ovat tyylikkäitä ja tuntuvat keinuvan kuin kevyessä tuulessa, odottaen jatkoa. Myöhemmin yllättäen löysin heti kirjan alkulehdellä olevan lauseen:  Menetyksestään toipuville. Heureka! Ymmärsin. Runot aukesivat uudella tavalla, ja muuttuivat heti kokonaiseksi tarinaksi eletystä rakkaudesta.

sanat istuvat ryhdikkäinä

                               kukaan ei kuule

    kysyisikö jos tietäisi

                              vastausta ei ole

en osaa kertoa etukäteen

              mihin sanani lasken

  kannan niitä käsissäni

  ota vastaan alku ja tämä kaikki

   muista

loppu ja alku rakastavat vain kerran

Raila osaa käyttää sanoja taitavasti, valikoiden, tiivistäen. Hän kuvailee aforismimaisin lausein, luonto on usein vertauskohteena tunteelle. Tunne on pian käsinkosketeltavaa, ja intiimiä. Joskus jopa siinä määrin, että lukija tuntee olonsa ulkopuoliseksi, mutta haluaa seurata mukana samanaikaisesti. Kuin lumoutuneena. Hetki tiivistyy lauseeseen ja pitää sen tiukasti koossa. Naisen ja miehen välinen tunnelataus on hypnotisoivaa. En sillä tarkoita, että se olisi seksuaalisesti latautunutta, vaan tunteen syvyyys ja todellisuus ja unelmatkin ovat konkreettisesti juuri tässä ja nyt, muuta turhaa ei ole. puhdas vesi silittää unet, yö on sileä vihreä syli ja olisit niin totta että ikävä katoaa jakavat noin kuusikymmentä runoa kolmeen osaan.

  koivun lehdet ovat pitsiä

                                            sanoit

                 ja minä kerroin rakastavani

         yksinäisiä öisiä hetkiäni

                      silloin ne olivat todellista aikaa

             ja hän koivun pitsinä

maalasi minut

Runojen ystäville suosittelen kaunista runokirjaa, ajatusta herättävää. Itselläni oli vaikeus valita runoja malliksi, kaikissa oli nauha, mikä liitti ne yhteen seuraavaan, mutta koivun lehden pitsi on sanakuvana jo niin kaunis, valitsin sen. Vaaleanvihreät saniaiset, virtaava vesi  ja usva, mitkä toistuvat runoissa, olisivat myös kuvanneet tunteiden kirjoa. Tutustu Railan runoihin ja ajatuksiin hänen blogissaan valoon ja tuuleen. Löydät sieltä myös yhteydenottolomakkeen. Tilaa kirja itsellesi tai lahjaksi! Menetyksestään toipuvat voivat olla tunteiden vietävissä ja samalla he voivat löytää lohtua siitä, että samaa polkua on kulkenut joku toinenkin. Kirja voi antaa voimaa ja uskoa eteenpäin, sillä kukapa meistä ei olisi rakastanut!

P.S. Katso myös tänne.


10 Comments

Tarina kokoelma/PELLEN MUOTOKUVA

SusuPetal:

PELLEN MUOTOKUVA

-Erinomaisia eriskummallisuuksia.

-Mikään ei ole sitä miltä näyttää, tai päinvastoin.

Laitoin juuri tällä viikolla itselleni muistutukseksi Talmudin viisauden: ” Jos haluat tutkia näkymätöntä, tarkkaile näkyvää”. Kuinka hyvin se sopiikaan SusuPetalin kirjaesittelyn johdannoksi!

Kirja on jaettu kahteen osaan, Muiden kertomaa ja Minän kertomaa.

En ollut edes päässyt ensimmäistä tarinaa pidemmälle, kun ruumis jo makasi keittiön lattialla! Se jos mikä herättää lukuhalut, vaikka en kovin makaaberi itse olekaan.  Ihmisten tarkkailua linja-autoissa ja junissa, välillä silmät puoliunessa kuullut vuoropuhelut ja puhelinkeskustelut siirtyvät SusuPetalin sivuille herkullisina sivun tai  parin tiivistettyinä tarinoina. Jokaisen luvun jälkeen on pakko pysähtyä ja sulattaa lukemaansa. Niissä on enemmän totuutta kuin äkkinäisesti huomaisikaan. Ajatuksia herättäviä kertomuksia rotuennakkoluulosta, köyhyydestä, lastenkasvatuksesta. “Olisin tarvinnut ajan  lääkärille” lause Kohtauksia- kertomuksessa avaa aivan uskomattoman kiemuraisen tarinan! Ajatelminakin toimivia tarinoita on runsaasti kuten Vihreä ruoho :

    “Kun nainen näki, että ruoho oli vihreämpää aidan toisella puolella, hän avasi veräjän, jätti vanhan lakastuneen nurmikon. Vihreämpi ruoho on pehmeää, tiheää. Ruohon runsasus teki naiseen vaikutuksen. Silloin kun ei jaksanut hypätä aitojen yli kannatti avata portti.”

Toisen osan tarinat ovat tunteiltaan syvempiä, henkilökohtaisia. Kohtauksia ja hetkiä masennuksen kanssa elävän ihmisen elämässä, kuinka selvitä päivästä toiseen. “Kirurgin veitsi ei leikkaa pois masennusta. Kipu poistuu. Tuska jää.” Tarinat tässä osassa ovat raskastakin luettavaa. Ei niin, etteikö niitä tahtoisi lukea, vaan siksi että ne koskettavat lukijaa, joka on tai tuntee muita samaa sairautta potevia. Ystävien neuvot reippaudesta ja touhusta eivät pure, mieli synnyttää näkyjä ja outoja haluja, itsetuho ei ole kaukana ajatuksista.  Ja hyvinä päivinä pienet hetket tuntemattomien kanssa ilahduttavat, kukat ja luonto, muistot mummosta ja äidistä. Lapsuuden lämpöiset hetket, jolloin ei tarvinnut pelätä pakoa tai kuolemaa. “Haluaisin muistaa” tarinaa en voi itkemattä lukea. Tunteet ovat muutenkin vahvasti pinnalla niin kirjoittajalla kuin lukijallakin.

Viimeinen luku, “Pitkä elämäni lyhyesti” mikä on antanut kirjalle nimen, on minulle tuttu SusuPetalin blogista. Samoin pari muutakin tarinaa, kuten loistava “Foliopipo”. Kaikki kestävät uudelleenlukemisen. Pellen elämäntarina on mielikuvituksen rikkautta pursuva mestarityö. Ja kaikesta sen hauskuudesta jää kuitenkin päällimäisenä mieleen, miksi lapsi on omaksunut niin suuren taakan, kuin vanhempiensa miellyttämisen keinolla millä hyvänsä. Eikö rakkauden tulisi olla syntymälahja, ja kantaa meitä kaikkia niin, että pääsisimme ehjänä perille?

SusuPetal on hienosti tarkaillut näkyvää, ja tutkinut näkymätöntä seitsemännessä kirjassaan. Kirja lupaa iloa, hilpeyttä, surua, kolkkoutta vinksahtaneissa ja hulvattomissa tarinoissa, eikä petä lupaustaan!

Kaikki SusuPetalin kirjat ovat ostettavissa nettikirjakaupoissa.


6 Comments

Novelli/KADOTETTU MAISEMA

Elina Valkealahti ( aka Elegia ) :

KADOTETTU MAISEMA.

-Kertomus ystävyydestä että yksinäisyydestä.

-Kertomus elämäntarkoituksesta ja kuinka rakentaa se mielekkääksi.

-Kertomus Kirahvista ja Linnusta.

Kirja on ohuehko, pehmeäkantinen käteen kivasti istuva. Se on julkaistu tänä syksynä BoD omakustanteisena kirjana. Kannessa on kuva kirahvista, joka katselee maisemaa. Tarina alkaa kirahvin lapsuudesta ja kertoo sen elämästä savannilla. Jo pienenä se oli haaveillut kasvansa suuremmaksi kuin muut nähdäkseen pitkälle puiden yli. Toive on toteutunut ja siitä on todellakin tullut muita kirahveja suurempi.

Eräänä päivänä sen luokse lennähtää Lintu ja Kirahvin elämä muuttuu. Niillä molemmilla on erilainen elämänkatsomus, kuinka se tulee vaikuttamaan heihin tästä eteenpäin? Muita eläimiä liitty pikkuhiljaa mukaan ja kappaleet etenevät Aisopoksen kaltaisina tarinoina. Kirja ei ole satukirja kerronnastaan huolimatta.   Se herättää ajatuksia ja yllättäen jopa kirpaisee kyyneleet silmiin, useammin kuin kerran. Se antaa aihetta ajattelemiseen. Koska kirja on pieni sen lukee yhdellä istumalla, eläytyen Kirahvin ja Linnun elämään.

Jäin vielä miettimään sen opetusta lukemisen jälkeen. Kirja kosketti minua siksi, että se liittyi omaan elämääni vahvasti. Kertoisin lisää, mutta en halua paljastaa koko tarinan sisältöä, joten toivon, että lukisit sen itse! Kirja jää vierashuoneeni pöydälle yölukemiseksi, vieraani varmasti tulevat siitä nauttimaan! Kyllä, Elina, kirja oli kirjoittamisen arvoinen.

Tilasin omani Amazonin kautta, mutta se on saatavissa muistakin nettikaupoista.


10 Comments

Novelli/GOOTTIEMON KAUHUJEN LIPAS.

SusuPetal:

GOOTTIEMON KAUHUJEN LIPAS.

– Palava halu kirjoittaa.

– Intohimona julkaista kirja.

– Kirja lupaa naurua omalla kustannuksella.

Luettuani kirjan, yllä oleva lause sisältää paljon kirjassa esiintyvää piilohuumoria, yhden lauseen monimerkityksellisyyttä. (Kirja on omakustannus.) Kirjan ensimmäinen luku tempaisee heti mukaansa. “Yliaktiivinen rakko kiusaa alisuorittajaa”, Kirjoittaja tuntee olonsa vaivautuneeksi ja aliarvio omaa suorituskykyään tavatessaan kustantajan. Seuraamme senjälkeistä kirjankehitystä aina kirjan mahdolliseen julkaisuun asti.

Helsingin maisemat, kadut ja kaupat tekevät ympäristöstä heti tutun, Kirjoittajan kanssa voi kulkea yhdessä ja poiketa vessaan, kun tarve vaatii. Alkaa siis kirjan muokkaus. Apuna hänellä on tehopakkaus ystävä, Kuvittaja, joka kannustaa ja yrittää pyyhkiä pois Kirjoittajan epätoivoa. “Turhaa, turhaa, huonoa, huonoa”, sanoo Kirjoittaja, joka kärsii uskonpuutteesta, liioitellen ja vähätellen asioiden tärkeyttä ja omaa osaamistaan. Kuume kirjoittamiseen palaa, vaan alkuun ei meinaa päästä, kaikkea muuta täytyy puuhailla, ristipistoa, päiväjärjestyksiä. Työn laistaminen on työtä. Perheenjäsenten touhujakin täytyisi kannustaa, lapset ovat älykkäitä, mies musikaalinen, mutta perhe hajoaa kuitenkin omiin harrastuksiinsa ja Kirjoittaja on yksin, pelkoineen. Kirjoittajan päivänkulkuun kuuluu hysteeristä menoa ja olemista, painajaisiakin, mutta niistä Lukija nauttii ääneen nauraen. Kuvittaja ehdottaa irrottelua, ja pieni lahja lapsilta sen takaakin. Vaan hemmottelun euforia ja hauskuus johtavat syyllisyydentuntoon ja pahaan mieleen. Hän ei osaa ottaa sitä itselleen kuluvana. Seuraa henkistä krapulaa.

Kuvittaja, uskollinen ystävä, täydentää kirjan Kirjoittajaa esittävillä kuvilla. Ne kuvastavat häntä sellaisena niinkuin muut hänet näkevät; kauniina, norjana, nuorena naisena. Ei hänen oman alemuudentuntoisen mielikuvansa mukaisesti. Kuvat on piirretty kauniin yksinkertaisin vedoin.

Tunnekuvaukset lienevät useammalle lukijalle tuttua, “en pärjää, en ole hyvä”. Tekemistä yritetään vyöyryttää pois päiväjärjestyksestä, ettei sitä tarvitse kohdata. Ainakin hetkeksi. Kutkuttavaa, jopa hulvatontakin huumoria kuin ohimennen mainittuna putoaa Lukijan syliin. Välillä pelko saa vallan, mutta Lukijaa se jopa huvittaa, eihän se ole omaa. Kauhujuttuja odottavalle riittää Kirjailijan seuraaminen, lukujen nimet ovat jo kauhua itsessään ‘Kill your Darlings or yourself’. Kirja nappaa mukaansa jo ensi sivulla ja vie mukanaan niin, ettei sitä malta laskea pöydälle, vaan voileivät ja päiväkahvit on nautittava kirja toisessa kädessä. Kirja kestää useamman lukukerran, pienet yksityiskohdat paljastuvat herkullisina makupaloina.

Kirja antaa mitä lupaa. SusuPetalin sujuva kirjoitustyyli kuljettaa mukanaan mielenkiintoiseen aiheeseen. Kirja jää vierashuoneen yöpöydälle vakiolukemiseksi.

P.S. En ole koulujakäynyt Kirja-arvostelija, mutta leikin sitä mielelläni blogissa.

Hanki itsellesi! http://susupetal.jimdo.com/goottiemon-kauhujen-lipas/osta-omaksesi/