WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


2 Comments

outo lounaspaikka

Ajelimme vanhaa edelliseltä reissulta tuttua tietä Salt Lake Citystä ja liityimme kertotien  kautta Salinaan ja kohti Moabia. Rauhallista luontoa, peltoja, katajia. Pysähdyimme siellä täällä ja otin kuvan pari. Saavuimme Salinaan sopivasti lounasaikaan. Isäntä tankkasi auton ja kävin sisällä kysymässä, missä olisi kylän paras lounaspaikka. “Ehdottomasti kuuluisa Mom’s Cafe!” sanoi nuori nainen kassalla. “Se on heti ensimmäisten liikennevalojen vieressä.” Kiitos!

IMG_0618 blogRakennus on vanha osuusliike vuodelta 1878. Siinä alun perin oli kauppa, mikä möi vaatteita, viljaa, ruumisarkkuja, kaikkea mitä voit kuvitella cowboyn tarvitsevan. Ymmärsin, että jopa ruumishuone oli aikoinaan takahuoneessa. Nyt siellä istuivat nahkatakkiset 70-vuotiset miehet. Seinällä oli haalistuneita valokuvia tunnetuista filmitähdistä, National Geography’n 60-luvulta oleva kehuva artikkeli ravintolasta, kuuluisasta Mom’s Cafesta, joka aloitti toimintansa vuonna 1926. Kaksi tarjoilijaa hyöri paikalla, olivat kai teinityttöjä ravintolan alkuaikoina. Sain kuvaan kaksi puhdasta pöytää. Vasemmalla puolella istui kaksi naista ja nuori poika, sörkkien annoksiaan. Toisella pöydällä oli jämät edellisiltä ruokailijoilta, molemmilla lautasilla ranskalaiset. Minun olisi pitänyt jo siitä arvata!

IMG_0616 blog

Tilasin club sandwichin ja ranskalaiset! Lautanen ja aterimet olivat varmasti ravintolan ensimmäisiltä vuosilta. Leivän välissä oli tuskin mitään. Neljännes pala juustoa, pieneksi revitty salaatinlehti. Ranskalaiset? Puolikylmiä. Puoliraakoja. Rasva lillui lautasella ja perunoiden päällä. Söin leivän. Join ginger alen. Emme tilanneet jälkiruokaa. Varmuuden vuoksi. Maksoimme laskun ja valitukseni perustella sain ranskalaiset ilmaiseksi. Ne jäivät syömättä. Paikassa aika oli pysähtynyt. Luin juuri nyt yelpin arvostelut, neljä tähteä! Mistä ihmeen hyvästä? Ehkä siksi, että sadan maililla säteellä ei ollut toista ruokapaikkaa?

IMG_0617 blog


2 Comments

Viidennen kerran, Utah, Arizona ja New Meksiko

DSC_6840 blog

Olen niin jäljessä matkakertomuksineni, että voi olla, etten kohta enää muista missä viime syyskuussa kävimme. Se oli viides matkamme Four Corners alueelle.

Yövyimme Salt Lake Cityn kenttähotellissa, kun lentomme New Yorkista saapui lähemmäs keskiyötä. Vastaanotossa oli iloinen tumma mies, oletan samoalainen, nimeltään Alma. Luulen, että olemme nähneet hänet aiemmin eräässä toisessa hotellissa, mutta mieheni oli eri mieltä. Minulla on paljon parempi kasvomuisti ja kuka voisi unohtaa hänen nimensä! Nukuimme hyvin, söimme runsaan aamiaisen, haimme Ford Fusion vuokra-auton ja suuntasimme Moabiin. Matka ohjelmamme oli:

1-Moab, Utah  ja Arches National Park. Hotelli Hampton Inn, kaksi yötä.

2- Monument Valley, taas kerran, mutta tuskin viimeisen, mieheni lempialuetta, Utahin ja Arizonan rajalla. Hello John Wayne! Hotelli View, minkä huoneet olivat kauniisti uusittu viime käyntimme jälkeen, yksi yö.

3-Farmington, New Meksiko. Chaco National Park, UNESCO:n suojelema historiallinen intiaanien asuinalue, kaupunki. Aztec Ruins National Monument sekä Jemez historiallinen kylä. Hampton Inn kaksi yötä. Hampton Inn hotelleissa ei voi koskaan valita väärin, huoneet tilavat ja siistit, palvelu hyvää ja runsas ilmainen aamiainen ovat jokaisessa taattua.

4-Santa Fe, New Meksiko, minun lempikaupunkini! Viime kerralla jäi näkemättä Georgia O’Keeffen koti ja studio, Casa Blanca. Nyt pääsimme sinnekin, kun osasimme tilata liput ajoissa, vuotta ennen! Hotellina iki- ihana Hacienda and Spa, kolme yötä.

Siinä pääpiirteet, otsikoiden alle tulee varmasti alaotsikoita, odottakaapas! Mom’s Cafe, espanjalaiset matkakaverit, Nelly Joycen kauppa, matkailijan coli bakteerit ja Leningrad Cowboys! Muun muassa. Ja paljon kuvia!


6 Comments

awumbuk

Tunteita maaliskuun viimeisellä viikonlopulla.

Image

Awumbuk. Kuulostaa humpuukilta, mutta ei sitä kuitenkaan tarkoita. Sana tulee Papualta ja tarkoittaa vieraiden lähdön jälkeistä tyhjyyttä. Surumielisyyttäkin.

Täytin viime kuun viimeisenä päivänä suuria vuosia. Huh, pelottavan suuria! Molemmat lapset puolisoineen saapuivat torstaina. Tytär New Jerseystä ensimmäisellä aamukoneella ja Poika New Yorkista, muutaman tunnin päästä heistä. Söimme kahdet aamiaiset. Onneksi lentokenttä on noin 15 minuutin päässä joten edestakaisajelu oli pelkästään ilo. Ihanaa saada lapset kokoon pitkästä aikaa! Ensimmäisen kerran joululomamme jälkeen. Illalla kokosimme ystäväpariskunnan mukaan ja söimme meksikolaisen illallisen Casa Linda ravintolassa, Mariachi-ilta. Trio yllätti, lauloi ja soitti minulle cumpleaños feliz englanniksi ja espanjaksi. Itse lauloimme kolmannen säkeistön suomeksi.

Perjantaina oli oikea kalenterin mukainen juhlapäivä. Vietimme sen lasten kanssa yhdessä, ilman vieraita. Toiset kävivät uima-altaalla, toiset istuivat juttelemassa. Sain mieleiset lahjat. Pyörähdimme ouletiin aleostoksille ja sen jälkeen paikalliseen Old Key Lime- ravintolaan  lounaalle. Ravintola on vanha, vanhin veden äärellä oleva Floridassa. Tunnelma on rempseän letkeää, ruoka ehkä tavanomaista, mutta OK ja riittävää. Palvelu ystävällistä. Trooppiset drinkit suuria. Hintataso edullinen. Key Lime Pie kakkupala on mahtava! Yhdestä palasta riittää kolmelle, jopa neljälle. Merinäkymät, merituuli ja pelikaanit antavat mukavan lomatunnelman talvisen pohjoisen asukkaille. Nuoret tykkäsivät.

Myöhään illalla, kun olin menossa laittamaan ulko-oven lukkoon, satuin kurkistaman ovisilmästä ulos. Huh, joku käveli ovea kohti! Huusin Isännälle, APUA, joku on tulossa taloon! Avaa se sitten, hän sanoi kuin ohimennen. Emme tunne juuri ketään tältä uudelta alueelta, joten olen varovainen. Emme odottaneet ketään. Avasin oven. Aaaahhh, olin lentää selälleni! Serkkuni Oulusta vaimonsa kanssa olivat tulleet yllättämään minut syntymäpäiväni kunniaksi! En ollut uskoa silmiäni. He olivat olleet Floridassa jo pari yötä, ja kaikki muut perheessäni osasivat pitää salaisuuden! Aivan ihanaa!

Lauantai! BBQ. Isäntä on paras grillimestari, mitä tiedämme. Hampurilaisia ja kananrintaa, mikä sen parempaa kuumanan kevätpäivänä. Meitä oli yhteensä 14 henkeä ystäväpariskunnan kera. Olin Miniäni yllätykseksi kutsunut hänen serkkunsa miehineen ja yksivuotiaan ihanan tyttären kanssa. He asuvat noin tunnin päässä meiltä. Meillä oli siis tupla-serkku-yllärit! Hulinaa ja ilmapalloja, puheen sorinaa, naurua ja  haleja! Päivä kului iltaan kuin lentäen. Olin etukäteen laittanut niin paljon valmiiksi ruokailuun, että saatoin vain istua ja nauttia olostani, kun lapset hoitivat järjestelypuolet. Joku pesi astiat, joku siivoili pöydät. Joku tarjoili viinit ja oluet.

Sunnuntaina ajoimme Pojan ja Miniän kanssa Miamin Little Havanaan lounaalle. Vanha työkaverini, kuubalainen tyttö on suositellut Versailles- ravintolaa ja olen lähettänyt sinne jo ainakin seitsemän omista ystävistämme, mutta emme ole itse vielä ehtineet siellä vierailla. Nyt korjasimme senkin puutteen. Kirjoitan sitä erikseen.

Maanantaina nukuin kolmen tunnin päiväunet. Emme tehneet mitään mainittavaa.

Tiistaina Serkku vieraili vielä kokonaisen iltapäivän, ennen myöhään illalla lähtevää Suomen lentoa. Olin juuri ehtinyt nostaa jalat nojatuolille, pari minuuttia sen jälkeen, kun newyorkilainen finanssineromme oli luonamme lounaalla kolmisen tuntia! Meillä on aina hänen kanssaan mukavaa, ja vierailu oli tavallaan yllätyksellinen, koska hänellä oli asiakas viereisessä kylässä. Halusimme tietenkin esitellä talon, jonka ostoon hän oli vaikuttanut. Hieman intiimimpää olemista toimistoon verrattuna. Täydellinen seurustelupäivä!

Keskiviikkona kaikki olivat lähteneet. Matkalaukut hävinneet. Jääkaappi tyhjentynyt. Tyhjät viinipullot roskissa. Ilmapallot vielä pöydällä, onnittelukortit, ruusut ja kukat. Puheensorina kaikonnut.

Hiljaista. Surumielistäkin. Awunbuk.

 


8 Comments

Saturday in CityPlace

2017-01-24-14-04-51-1

CityPlace is a small shopping center in West Palm Beach, Florida. Not too far from us.

dsc_8937-blog

It seems to have most of my favorite shops in there. A compact area with shops, palm trees and water fountains. Restaurants and movie theaters. I am still trying to get to know it, make it familiar, but so far paper*source is there. My card stock supplier. Anthropologie, clothing and home deco, Restoration Hardware, beautiful  contemporary furniture. And pricey. Some other young people shops (read small sizes) and Starbucks, an ice cream parlor. Lots of benches to sit on and watch the Floridians pass by. People watching is so great!

cityplace

Macy*s department stores are closing their corner building there. Big ads for up to 50% sales! Brick and mortar department stores are not doing so well, the shoppers are now either in the boutiques or on the net. I did make a reasonable find last week, a dress to wear to a upcoming event; Finland’s 100th anniversary gala. Yes, we did get an invitation, the party is on the 18th of February in Delray Beach, at Marriott Hotel, next town. Luckily dress code is festive but relaxed. I found a black Ralph Lauren dress with shoulder bling- bling. Our son sent his Father’s black suit from New York, which came, well, reasonably well packed in mail. We are looking forward to the party! However now my friend and I did not find anything and the most sales were only 30% off. No huge savings there.

dsc_8931-blog

 

Restaurants choices were endless on the streets as well as in the complex. The entire second floor is filled up with eateries. Our Suomi-visitors preferred the Mexican meal before going home. Cabo flats offered great outside tables, great service and delicious food! There is always a good time for a mojito, beer, margaritas, etc. and quesadilla, tacos or burritos and so on. The place inside is huge, and busy.

dsc_8644-blog

2017-02-04-12-15-55-1

Saturday was our friends’ last day before packing up to a homebound trip that same evening. We did have plenty of time to view the Corvette show on the streets. One car more elaborate than the other! Color galore! Styles from 1950′ to 2007, at least what I saw. Owners were dusting the small crevices with make-up brushes, clearly proud of their vehicles and anxious to get points in the competition. Cars that were bought with $3000 way back when and now for sale at $ 93,000. Why did we not invest then? Because $3000 was a lot of money, we bought a Corolla for less than two thousand.

20170204_125547-copy

20170204_130109-copy

DSC_8929 blog.jpg

Not a shabby place at all! On the way to the airport we stopped at Seminole Casino, and  because we did not play one single game, we are not getting that Corvette now either. Too bad! Band was playing in the square.

 


17 Comments

uudet värikollaasit #52

arjenvariarjen värit

Hei vaan kaikille, pitkästä aikaa! Yritän kaiken kiireen keskellä taas päästä mukaan. Tällä viikolla vietetään Halloweenia täällä USA:ssa, eli värit ovat hehkuvaa oranssia ja pyöreitä muotoja, kuten haastekuvassakin. Pyöreys voi vielä lisääntyä, jos lapsia ei käy monta kerjäämässä ovella. Ostin ison pussin suklaata! Avasin pussin jo valmiiksi.

Taisi olla huono idea?

Kerronpa miksi on ollut kiirettä. Keväällä ystävämme Floridassa kinusivat meitä visiiteeraamaan. No, kaksi eläkeläistä, olihan meillä aikaa. Varasimme matkan neljäksi yöksi. Ystävämme  kyselivät, että emmekö kävisi katselemassa myytäviä taloja. Tietenkin! Aina hyvää ajanvietettä Floridassa, missä taloja nousee nopeammin kuin sieniä sateella Suomessa. Tilastojen mukaan 1000 ihmistä muuttaa sinne päivittäin. Floridasta on tullut USA:n kolmanneksi suurin osavaltio asukasmäärältään Kalifornian ja Teksasin jälkeen.

Ystävämme ovat suomalaisia, Long Islandilta etelään muuttaneita hurjan Sandy- myrskyn jälkeen. Heillä on kiva uusi koti ja suomalainen kiinteistövälittäjä- ystävä. Välittäjällä oli kaksi taloa näyttää sinä päivänä. Isäntä sanoi selvästi, että emme ole ostoaikeissa, koska emme olleetkaan. (Etelä ilman vuodenaikoja ei koskaan ole ollut minunkaan unelmakotini. Tykkään alkusyksystä ja keskikeväästä.)  Ei haittaa, mielellään näyttää mitä löytyy suosimaltamme alueelta. Jos vaikka joskus myöhemmin…noh, käydään katsomassa!

Toivomuksenamme oli kolme makuuhuonetta, ei golf kenttää eikä uima-allasta. Ei seniorialueelta, siis 55 ja sen yli ikäisille. Ei allasta oli lähinnä mieheni toivomus, joten siihen oli tyytyminen. Määrätyn hintahaitarin sisällä, tietenkin. Ensimmäinen talo oli lähellä ystäviä, ei kuitenkaan samalla asuinalueella. Huoneet pieniä, ahtaitakin. Ulkopuoli maalauksen tarpeessa. Olohuoneen ikkunasta näkyi naapurin rosoinen verkkokuisti. Mieheni sanoi, ettei enää mitään korjaushommia, tarpeeksi niitä töitä jo tehty Long Islandilla, New Yorkissa.

Toinen talo oli noin 20 minuuttia ystävien luota. Tulo asuinalueelle oli hyvin hoidettu, suihkulähteet roiskuivat kivasti tuulenvireessä. Kurvasimme talon eteen…Kaunista! Palmupuita ja bougainvillea kukki! Astuimme eteiseen, ja olin myyty! Yritin olla rauhallinen. Kiesimme talon sisältä ja ulkoa, kaikki kohdallaan. Emme ole kuitenkaan ostamassa, sanoi Isäntä. Laita vaan rahat heti pöytään, sanoin minä!

Jatkuu….

Kesäkuussa olimme Suomessa, Imatralla 50-vuotis luokkajuhlien merkeissä. Plus vierailulla siellä sun täällä. Paraisillakin. Ja tapasimme Susu Petalin jälleen. Plus muita ystäviä ja sukulaisia.

-Kesä- ja heinäkuun vaihde meni muuten paperihommissa.

-Heinäkuun 15. päivänä ostimme talon.

-Elokuussa muutimme, ajoimme auton New Yorkista Floridaan. Pysähdyimme Richmond, Virginiassa ja Savannah, South Carolinassa. Lapset puolisoineen tulivat viikoksi. Kävimme Key Westissä ja Cape Canaveralissa. Ohjelman täyteinen viikko!

-Syyskuussa kävin New Yorkissa vannomassa uskollisuusvalan Amerikalle, ja olen nyt kaksoiskansalainen.

-Loppukuusta olimme taas New Yorkista, mistä alkoi jo talvella varaamamme lomamatka South Westiin, viidennen kerran. Matkan jälkeen yritimme laitella tavaroita kasaan ja tanssimme yhdet upeat häätkin. Viime maanantaina tulimme taas takaisin Floridaan.

Kerron kuvin heti, kun ehdin. Sisareni tulee huomenna miehensä kanssa kyläilemään kahdeksi viikoksi. Käymme risteilyllä Cozumelissä, Meksikossa. Kerron, kun ehdin….


2 Comments

toivossa on hyvä elää

Jatkoa juttun https://wondersbykaari.com/2015/09/23/uudistuksia-pihalla/

Eilen oli taas HOME show, messut, missä sadat kodinuudistajat ja rakennusfirmat tarjosivat tuotteitaan. Oli ikkunoita, ovia, aurinkopaneleita. Sisustajia. Keittiöitä, kylppäreitä, lämpöpattereita, ja pihoja. Mitään emme tarvitse tällä kertaa, on vain kivaa kierrellä. Ai niin, se piha!

Melkein nuolena, mutta harkiten, siirryimme pihamme laatoittajaa ja heidän esittelykohdettaan kohti. Tämä oli kylläkin jo etukäteen suunniteltu hyökkäys. James ei ollut paikalla sillä hetkellä, mutta veljensä ja muut firman pojat olivat. Sanoin, että etsin häntä, varoittakaa. Kuristan! Noh, vitsi tietysti, olisihan se aika julma otsake seuraavan päivän lehdessä.

Katselimme aikamme kuluksi porealtaita. Olisko se parempi kuin terassi? Siihen voisi laittaa kuuman veden asemesta viileää vettä kesällä, ja olla olevinaan kuin Saimaassa. Tai jos kuitenkin pantaisiin vessat uusiksi? Entäs tuo höyrypesin? Tai entäs…

IMG_0069 blog

Kiersimme takaisin laatoittajan luo. Hän ei ensin tunnistanut Isäntää, mutta kun näki minut, lempeä hymy huulillani, hän aivan silminnähden säikähti. Hah haa, joku pelkää minua! Hän sanoi veljelleen, että tämä on se mukava pariskunta, josta juuri juttelin. Mutta kun hänellä oli ne munuasikivet…Keskustelin tietysti hänen kanssaan ystävällisesti ja kiva nähdä, että voit hyvin. En ole ilkeä ihminen. Mutta sano totuuden mukaisesti, että et tehnyt yhtään laatoitusta viime kesänä. Kenellekään. Vai olivatko pohjoisrannan varakkaat talot ennen meitä listalla? Ei suinkaan, hänhän teki meidän naapurin pihankin toissa kesänä, ei ole paikoista kiinni. Sanoin, että olen joutunut sulkemaan verhoni, kun en kestä katsella heidän kaunista terassiaan, missä juhlittiin monta kertaa viime kesänä. Olemme valmistelleet jo paikkaa kaatamalla kaksi pientä puuta, istuttamalla kaksi uutta. Olemme olleet valmiina koko viime kesän. En ymmärrä, miksi en saanut pihaani, kun se olisi ollut vain yhden päivän työ? Yhden päivän!

Keskustelu sujui kärjistyksestäni huolimatta kepeästi ja huumorilla höystettynä. Hän vannoo, että meidän piha on heidän ensimmäinen työkohteensa. Olemme kotona maanantaina. Onko valmis ennen syntymäpäivääni, maaliskuussa? On, hän vannoo. Jos ei ole, niin työ on ilmainen. Heidän piikkiin. Ilmainen!

Messuilta lähti kotiin metallinkiiloitus aine, sormukset kimalsivat niin hienosti, höyrypesin ja hauska keskustelu ja toivoa tulevasta.

Toivoa, että hän saapuu aprillipäivänä.

 


5 Comments

koruostoksilla

Jouluostoksista vielä kertoisin. Berliinissä oli, kuten sanoin, upeat joulumarkkinat! Tai ainakin erilaista kuin meillä. Moni pienehkö lahja tarttui mukaan. Ensimmäinen oli tietysti itselleni. Varmuuden vuoksi, jos en muuta saisi.

sormus

Koruja Suomesta eli Bronze-Schmuck aus Finnland, oli ensimmäinen tupa, mihin pysähdyimme. Samalla katosivat toiset ryhmämme jäsenet, kun eivät huomanneet meidän jäävän juttelemaan ja katselemaan kovin kotoisan näköisiä koruja. Kivaahan meillä oli Tuulan ja Isännän kanssa. Ja kauppias Jörg Eckerth oli kiva keskustelija, innostunut korujen esittelijä, helposti nauruun syttyvä. Lorvimme siinä aikamme pienessä tihkusateessa. Hänen äitinsä oli tuottanut näitä koruja Suomesta yli 30 vuotta ja hän jatkaa perinnettä. Ne ovat käsintehtyjä tyyliin “kalevala”- ja  “lapponia”-koru. Materiaali on pronssia, aina kiiltävä, ruostumatonta ja kultakorun rinnalla yhtä kultainen kuin 18 karaattia! Tuula katseli ja osti helmisormuksen. Minä sujautin yhden sormuksen sormeeni. Sopiva ja pehmeän lämmin kietoutuja. Niinhän siinä kävi, etten sitten muuta katsellutkaan! Se oli minun vaikka jouluun asti piti odotella. Tuula haikaili loppupäivän ostamattomista suomalaisista lahjoista, mutta kiire oli muualle.

gold blog

Menimme sieltä Gendarmekarkt’iin. Korut olivat täyttä uniikkityötä. Ei, ei ei valokuvia! Ymmärrän hyvin. Koruja, joista ajattelen, että ovat aivan liian uhkeita tällaiselle pohjolan kaunottarelle, jäivät ostamatta ja kuvaamatta. Eräässä puodissa myytiin lamppuja, jotka oli tehty putkeen. Musta putki aukeni osittain paljastaen syvän kultaisen pinnan, millä leikitteli valo. Tuula vei kotiinsa yhden lampetin samalla periaatteella tehtynä.

Toisen koruostoksen tein kotona. Taidekoulu, jossa kävin yhden valokuvakurssini, pitää vuosittain myöskin joulumarkkinat. Taso on mahtavan upeaa! Keramiikka, valokuvia, maalauksia, lasitöitä, neuleita loppumattomissa huoneissa. Uniikivaatteita ja koruja. Tietysti koruja. Jokaisen kanssa voi keskustella tuotteista. Tietysti.

2016-01-09 08.17.47

Jäin tarinoimaan yhden korutaitelijan kanssa.  Hän oli ruotsalainen. Christina Bjenning. Kuvassa oleva keskimmäinen sormus hänellä oli kädessään. Näyttäviä renessanssi jopa rauta- ajan kaltaisia koruja. Mikä niissä oli mielenkiintoista oli juuri tuo erilaisuus. Ja se, ettei tarvitse välittää manikyyristä, kukaan ei huomaa, nauroi hän. Rupattelimme pitkähkön tuokion, mutta en nähnyt itseäni näissä koruissa. Toinen koru taiteilija myöskin pysähdytti töillään. Kysyin oliko hän saareltamme. Ei, hän asuu Queensissä. Ah, mieheni on sieltä, Austin Streetiltä. Hänkin asuu sillä kadulla! Mieheni asui toisessa kerrostalossa Union Turnpikelta. Hän asuu ensimmäisessä! Olin ystäväni Kathyn kanssa liikkeellä. Hän huudahti, ei voi olla totta, miten sinulle aina sattuu näitä outoja yhteensattumia. Totta nytkin, kun saarella on noin 3 miljoona asukasta ja Queensissäkin 1.3 miljoona, niin mikä on sattuman suhdeluku. Vähän niin kuin lottovoitossa.  Ostin häneltä korvikset joululahjaksi. Itselleni. Tietysti, lähinnä kannatuksen vuoksi.

DSC_4448 blog

Lottovoitoista puheen ollen, power ball on nyt tällä viikolla 1.5 USAn biljoonaa dollaria. Se on 1.5 miljoona miljoonaa dollaria. Kuvitelkaa! Päivänlehdessä kyseltiin, mitä tekisit summalla. Ostaisin uuden auton. Auton! Ostaisin uuden talon. Talon! En asuisi enää saarella, kun täällä on niin kallista. Kallista, biljoonavoittajalle? Sillä rakentaisi kokonaisen kylän! En ymmärrä ollenkaan, kuinka ihmisillä ei ole ollenkaan rahantajua. Minä ostaisin timanttisormuksen, LOL.