WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


Leave a comment

Beauty Day…

… or maybe not.

I have been trying to grow my hair for about half a year. Trying to get away from the short bob and trying to look more age appropriate. You know, my age. Classic mid length.

How ever the hair has other plans GROWING STRAIGHT DOWN TOWARDS MY NOSE. It does not keep any shape without the barrettes. So back to Jenny I went. She is my very best hair dresser for last ten years. I love her razor cut, the slightly shabby look. Last couple of times she has used monster scissors from Japan. Three to five layers of sharp blades with teeth, and hair is cut diagonal to the left, to the right and then cut to the desired length. You get the picture, I hope. Lots of hair flies down to the floor. The hair swings and I get a nice carefree look.

Image result for japanese hair scissors multiple blades

Next door is a Korean Nail and Spa. I order an appointment after the hair cut. I have had my nails done there, not too happy. I did not feel pampered. Isn’t that the whole reason to have someone else to do it for you?

Now I needed to color the eye browns and the lashes. I explain the problems with my colorless eyes. Finnish blond. Last time I got no color into neither corner, just the ones in the middle. “Be very careful to get them all”, I advice. She knows. “You no brows”, she exclaims. “Yes, I do have eye brows!” I protest. She starts coloring. “Ooh, many hairs”, she finds out. They are all over my forehead. “You wax”, she says, question or not I don’t know. “Yes, please use wax”. I sigh. The eye lashes get done next. It is relaxing to lay on the warm lounge chair.  “Ooh, SO short” she says like to herself. She busies with the me a long time.

Done. She offers a look on the mirror. What! Black. Black all over! “No worry, two days better” she assures me. I look at my lashes, no color on the lower lashes at all. What the…”There is no color on my eye lashes”. ” You no hair”, she says bluntly. NO HAIR, really? They have been colored before. But I am too tired to argue, I pay my $55 plus tip and remember not to have any beauty treatments in that spa again.

But the thick hair looks good!

https://www.bing.com/videos/search?q=youtube+chinese+nail+saloon&&view=detail&mid=976FBD016862BE4044C9976FBD016862BE4044C9&rvsmid=8265A7149D06060189FB8265A7149D06060189FB&FORM=VDQVAP


16 Comments

kollaasi 12/2018

Timantti – Diamond

timantti

Tee parhaasi kunnes tiedät paremmin. Kun tiedät paremmin, tee paremmin.

Paljon on vielä oppimista tällä kollaasi sarallakin. SusuPetal on ollut fiksu ja löytänyt mahtavan väripaletti valikon. Käy katsomassa! Yllättävää, miten monta väriä löytyy yhdestä kuvasta. Muiden kollasit tällä viikolla ovat täällä.

Timanteista puheenolleen, jokaisella on kai jonkinlaisia koruja kotona, perintökoruja tai saatuja lahjoja, tai jopa kirppaleilta löydettyä tavaraa. Osa on käytössä, osa joissakin laatikoissa, joissakin lipastoissa, tai herra ties missä. Pari viikkoa sitten sunnuntai aamuna näin artikkelin aamulehdessä, että naapurikylän taidekeskuksessa olisi “Antikin arviointi päivä.” a la Antique Road Show. Miksi siitä näin myöhään ilmoiteltiin, en tiedä. Aukiolo aikakin oli vain noin viisi tuntia. Päätettiin Isännän kanssa lähteä katsomaan. Olimme ensin väärässä kylässä; Park Avenue, Park Road ja Park Place eivät ole samoja paikkoja. Mutta nyt tiedämme missä mikäkin on.

Pikaisesti keräsimme muutaman korun. Arviointi maksoi $25 per esine, kaksi neljällä  kympillä. Maksimi kaksi esinettä per henkilö. Ostimme neljä lippua. Olen kerran soittanut antiikkikauppiaalle ja kysynyt, mitä sormuksen arviointi maksaa, sanoi riippuu timantin koosta. “En tiedä kokoa”, sanoin, “siksi olisin tilannut ajan.” Sain hyvin nenäkkään vastauksen ja puhelin arvion ilman lisätietoja pelkästä ajasta, reippaasti yli $100. En käynyt sitä kauppaa etsimässä.

Aulassa oli muutama henkilö, toisilla pieniä pusseja, toisilla isoja tauluja. Arvioitavat taide esineet olivat korujen lisäksi taide ja huonekalut.  Näin yhden miehen vieressämme jonossa,  jolla toivottavasti, oli aito Joan Miró! Sali täyttyi hämmästyttävän hitaasti. Ehkä ei moni muukaan ollut tilaisuudesta tietoinen. Meidän onneksi.

Virginia Utley oli miellyttävä tyylikäs keski- ikäinen nainen, joka oli kiinnostunut koruista jo 19 vuotiaana.  Hän keskittyi keräämiimme tavaroihin kiinnostuneena. Olimme ottaneet mukaan yhden sormuksen, yhden rannekellon ja kaksi kaulakorua. Luuppi silmässä ja vaaka pöydällä kävimme läpi aarteemme ja saimme yksittäisiä tietoja kaikista ja kirjatut arviot. Keskustelu oli vilkasta ja todella arvokasta tietoa saimme  häneltä myöskin. Kontaktit yhdelle sveitsiläiselle kellosepälle sekä naapurikylässä olevalle korujen korjaajalle. Hänen ansiolistansa yli 30 vuoden aikana on hämmästyttävä! Ja vierailumme oli yllättävää myös meillekin. Luulen, että lähden suurentamaan mieheni isoisoäidin korvakoruista tehdyn sormuksen itselleni sopivaksi ja nautin sen historiasta!

Kuulkaa, kannattaa käydä omatkin tallessa olevat tavaranne läpi ja saada tietoa perintötavaroista. Älkää aliarvioikaa mitään! Jos tulette kylään meille, tuokaa mukananne!

 


10 Comments

kollaasi 11/2018

“Pysymme vielä jalokivisarjassa, tällä viikolla on inspiraationa “Chalcedon”.  Kalsedoni on hienorakeinen kvartsi, joka on lähes läpinäkyvä tai  maitomaisen läpikuultava.

Ensinnä tulivat mieleeni aina mielessä olevat simpukat. Tietenkin, pehmeää luonnonväriä. Olen tehnyt niistä joskus sarjan kortteja. Niiden monimuotoisuus on ihmeellistä! Samasta jalokivisarjasta löytyvät toisten kollaajien tulkinnat. Käy katsomassa!

shell collage

Chalcedony is a cryptocrystalline form of silica, composed of very fine intergrowths of quartz and moganite. These are both silica minerals, but they differ in that quartz has a trigonal crystal structure, while moganite is monoclinic. Chalcedony’s standard chemical structure is SiO₂. Wikipedia.

c a r d s3

Maailmaa kiertäneet ystävämme olivat muuttamassa kolme vuotta sitten. Vintiltä, kuten monelta muultakin, löytyi aarteita, joita he eivät tienneet omistavansakaan. He olivat saaneet lahjaksi venäläiseltä kolleegalta astioita ja laatikko oli jäänyt avaamattomana vintin uumeniin. Sisältä salaisuutena mahtava teeastia sarja! Kuppeja taisi olla kuusi ainakin, jos ei enemmän. Sokerikot, kermakot, karamellikorit…Kohokuviot olivat paksuja ja kulta silmiä sokaiseva. Heidän pyynnöstään laitoin se eBayhin myyntiin, katsojia kävi roimasti, mutta lopullista pyyntöä ei tullut ennen muuttokuorman lähtöä. Kuvittelin itse sen sopivan esimerkiksi johonkin teehuoneeseen vaikka koristeeksi. Johonkin runsautta rönsyilevään salon de thé russe’hin , Russian Tea Room’iin. Hei, jos kiinnostaa, voin  välittää kontaktitiedot!


6 Comments

joulunviettoa

Tänä vuonna olimme Isännän kanssa kahdestaan.

Siis meidän perheestä. Saimme seuraksemme vanhat ystävät K ja M, jotka jo vuosia ovat viettäneet joulua kanssamme sekä uudet ystävät, T ja H, suomalaiset lumilinnut, jotka olemme tavanneet ensimmäisen kerran viime kesänä piknikillä. Ja pari kertaa sen jälkeenkin. He viettävät kesän Suomessa ja talvet täällä etelän lämmössä. Yhteistä meillä on paitsi suomalaisuus, historia kotimaisella lentoyhtiöllä, josta olemme jääneet virikevapaalle. Ja rupattelutaito!

20171224_185311

Olimme päättäneet viettää Valkeata Joulua. Floridan kodissa on talon puolesta pieni joulukuusi. Se riitti meille. Mutta jotain koristelua kaipasin.  Sopivasti olin edellisellä Suomen reissulla ostanut pari rullaa kaitaliinoja  Suomenkerta tehtaanmyymälästä ja siihen lautasliinat. Niillä katoin, sekä valkoisilla astioilla. Ja valkoinen pieni kynttilä keskellä pöytää. Mutta mitä muuta? Yllättäen kauppareissulla sain idean koristella pöydän yläpuolella olevan lampun kuusenpalloilla. Neljä niistä on hopeista, lumikoristeisia ja neljä kimmeltelevää hieman himmeään kultaan vivahtavia.  Koristelu oli viimeistelty! Ja kaikki olimme pukeutuneet valkoiseen! Voilà! Ta-Da! Presto! Valmiina iltaan!

20171224_095310

Siis olimme kuusi henkeä yhdessä, ja ruokaa oli koko armeijalle! K oli luvannut tuoda sillit ja lohet. Hänen pakastekassistaan löytyi vaikka mitä! Viittä, kuutta sorttia juustoja, hapankorppuja, cream crackers, imelletty perunalaatikko, tuoreita vadelmia ja blackberries …T toi tullessaan upean brie- salaatin, missä oli mansikoita ja avokadoa, hedelmäsalaatin, leivoksia. Luulen, että jokunen pullo viiniäkin ilmaantui jostain oman varaston lisäksi. Miehille belgialaista bockbier– olutta palan painikkeeksi. Pääruokana oli mehevä ja onnistunut porsaanfilee, minkä Isäntä grillasi ulkona lämpöisessä illassa,  pannulla paistetut herkkusienet peittonaan. 20171224_144749

Itse olin paistanut valkoisen täytekakun, luotettavalla Duncan Hines– reseptillä, paistanut valmistaikinasta piparit ja koristellut. Rosollin tein, johon vuosia olen valmistanut helpon kastikkeen kevyt majoneesista ja punajuuriliemestä. Ja riisiporkkanalaatikon sekä lanttulaatikon. Ja T toi isoäidin pipareitakin ison rasian. Ruokailun puolessa välissä olimme jo ihan ähkyjä! Niinhän se pitää jouluna ollakin. Emme edes jaksaneet laulaa! Joulupukki Rovaniemeltä luulen, yllätti, ho-ho-ho, ja jakoi muutaman lahjan. Kuinkas teillä?

Joulupäivän aamuna jaksoin juoda vain kupin kahvia. Ja syödä kaksi piparia.

 


13 Comments

Vihdoinkin!

Ihmeiden aika ei ole ohi! Muistanette nämä jutut!

July 5, 2015   “Rautakaupassamme oli tarjous, saman tyyppinen istuinryhmä, mutta 1/4 hinnalla, tyynyineen! Katsotaan nyt, miten tämä eläke lähtee käyntiin, sanoi Isäntä, joka jäi virikevapaalle kanssani toukokuussa. Teimme pienen matkan tuonne Länteen, mistä blokkasin edellä. Olimme kotona viikon ja sitten lähdimme Teksasiin lomille. Eläke vaatii lomia. Matkojen välissä inisin vielä ja sain kuin sainkin luvan tilata sen halvemman version. Painottelin syyllä, nimellä 44- vuotis- hääpäivä. Pöytä tuli heti kotiin palattuamme. Emme halunneet avata sitä vielä käyttöön, sillä olemme odottaneet urakoitsijaa vaihtamaan itse-rakentamamme terassin talon vieressä kivetyksin, jatkaen samalla, mitä on etupihalla. Teimme sopimukset tammikuussa, hän tulee maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa, lupasi. Talvi oli luminen. Talvi oli jäätävä. Soitin maaliskuun alussa ja kyselin aikataulua. Häneltä oli käsi leikattu, “Soita takaisin toukokuun alussa.” Soitin vappuna. Lupasi tulla kuun lopulla. Soitin heinäkuun ensimmäisenä päivänä, jätin viestin, että soittaisi tarkalla aikataululla päivämäärästä. Hän on satuttanut selkänsä. Varmasti tulee tämän kuun lopulla. OK, olen ymmärtäväinen. “Saanen kai alennuksen, kun puoli sesonkia on jo mennyt”, sanoin. Tietysti tietysti, “I make it good to you.” Eipä taida mies- parka arvata, että hän joutuu tekemään myöskin tämän ruokailunurkkauksen terassin! Ainakin puoleen hintaan.”

Jatkoa samasta asiasta näissä kirjoituksissa. Jos et jaksa lukea, niin sanottakoon, että juttu ei edistynyt olenkaan. Haimme tarjouksia kolmelta muulta urakoitsijalta. Yksi ei soittanut takaisin, toinen soitti ja kävi, anto siedettävän tarjouksen ja kolmas antoi tarjouksen, minkä nimitimme “En halua tehdä, tässä tuplahinta muihin verrattuna, olkaa hyvä”.

https://wondersbykaari.com/2015/07/05/variympyra-6-harmaa/

https://wondersbykaari.com/2015/09/23/uudistuksia-pihalla/

https://wondersbykaari.com/2016/01/17/toivossa-on-hyva-elaa/

Valitsemamme rakentaja sanoi olevansa valmis työhön marraskuun puolivälin jälkeen. Sopii meille. Olemme Floridassa, mutta jos välttämättä tarvitsee tulla pohjoiseen voimme sen tehdä. Ei, ei ole tarpeellista, hän vakuutti. Poika asuu talossa ja pystyy vastaamaan työstä.  Hyvä niin! Joulukuun kuudes päivä aamulla, isot tiilipinot ja hiekkavuoret kertyivät pihalle! Hyvä. Mieheni soitti naapurille, joka vahvisti, että pihalla hyöri työtekijöitä kuin muurahaisia! Seuraavan päivän puolessa välissä takapihalle oli kivetty käytävä ja terassi. Pari puhelua varmistukseksi urakoitsijan kanssa, ja työ sujui kuin unelma! Jos tarvitset suosituksia Long Islannilla, niin soita!

IMG-20171207-WA0003

Nyt on ruokapöydälle tilaa heti rappusten luona, nurmelle menevää reunaa on pidennetty ruusupensaan ohi sen verran, että toiselle puolelle mahtuu pieni tarjoilupöytä tarvittaessa, ja toiseen siivekkeeseen grilli. Ruusun vasemmalla puolella on uusi myrttipuu. Ruusupensas antaa katsesuojan naapuriin (vihreä vaja takana) ja ne saatiin siististi nurmikolle penkkiin. Arvatkaa kuka on onnellinen. Ja jos näette Jamesia, niin sanokaa terveisiä!

IMG-20171207-WA0002


16 Comments

uudet värikollaasit #106

viikko 106En ole pipareja enkä muutakaan leiponut jouluksi. Joten ensiksi lankean ruokakuviin kollasissa. Ja ripaus nuotion lämpöä talveenne! Meillä Floridassa oli tosi kylmää pari päivää, lämpö putosi plus 12C asteeseen. Villatakkia piti etsiä, ja farkut jalkaan. Brr…Onneksi ensi viikko on tasaisesti 27-30C, pääsee joulutunnelmaan! Lahjat lähtivät lapsille ajoissa. Keksin pakata ne kaupan läpinäkyviin leivonnaislaatikoihin, kun pientä, mutta, ah, tietenkin kallista lahjaa on keräytynyt vuoden aikana. Ne mahtuivat upeasti postin pahvilaatikkoon, eivät helisseet eivätkä sotkeutuneet laatikon sisällä. Voitte varastaa idean! (En voi vielä laittaa kuvaa, koska joku lahjansaaja voi tiskistellä täältä ennen joulua!)

Kaukaisia vieraita ei ole tulossa kuin vasta tammikuussa. Helmikuuksikin on vierashuone varattu yhdeksi viikoksi. Kiva yllätys, Tytär ja Vävy tulevat seuraksemme! Nyt vietämme jouluaaton meillä kahden suomalaispariskunnan kanssa, toinen pitkäaikainen ystävyys jo vuodelta yksi ja kaksi ja toinen uusi tuttavuus viime kesältä. Kuusi on siis on jo pystyssä, talon mukana tullut tekokuusi. Riivin siitä pois vaaleanpunaiset joulutähdet, kultanappulaiset risut. Puuhun jäi kävyt ja punaiset pallot. Yhden joulukortin mukana Saksasta sain pienen olkitähden, se saa edustaa vanhaa joulua kuusen latvassa. Latva on korkealla, metrin lattiasta!

Vaihdoin patiolla olevan lyhdyn valkean kynttilän punaiseen. Patiosta puheen ollen, (tai sanoisnko Florida- huone, mikä lie paras nimi,) sai vihdoin uudet verkot seiniin, mitkä olimme poistaneet ennen hurrikaania. Verkon poistaminen helpotti rankkojen tuulien läpikulkemista pihalla, olisivat repeytyneet kuitenkin, kuten monella naapurilla. Sitten tulikin pulma eteen, mistään 100 mailin sisältä ei löytynyt tarpeeksi leveää verkkoa! Vihdoin löysimme yhden rullan viikko sitten! Kaunista jälkeä tuli!  Mitä muutama Schefflera- pensaan vartta katkeksi, kun Isäntä ryömi seinän ja kasvien väliin. Ne onneksi kasvavat nopeasti ja tuuheutuvat alta aikayksikön. Kuvitelkaa suomalaista sisäkukkaa pensasaitana. Kaikki mitä jouduin leikkaamaan, olisi ollut useamman kympin arvoinen kasvi Suomessa. Se kukkii parhaillan, mitä en ole koskaan ennen nähnyt. Laitan kuvan asap.

Onhan minulla ihan aiheeseen sopiva vanhakin kuva, tässä! Lämmintä joulunalusviikkoa!

star candle

 


Leave a comment

..and now in English..

Friday night my husband’s phone rang late, in the evening. The area code was not familiar. He was ready to break the connection when I said just listen who might be calling!
My husband Bob is the only child as was his Father. On his mother’s side there was an uncle, but he had no children. So my husband doesn’t even have cousins! But we knew the relatives on the mother‘s side in a tight, small circle, his Grandparents, and of course grandfather’s siblings. On the grandmother’s side, we knew her cousins as well. One of them was Aunt Bertha, who had a Broadway Box office. She sold show tickets and organized theater parties. Bob enjoyed the show in his teen age years and in the 70’s and 80’s, we had the tickets for the shows quite often when visiting from Finland. What a great opportunity we had to see, for example, the famous HAIR-musical, in the front row! And many more! She was a beautiful woman and lived until the age of 105.
So the phone rang in the evening. In amazement, my husband was surprised when he heard the caller was Bertha’s son, Joseph. We have received Christmas letters over the years. So we knew something about his life. He lived for many years in Brazil and England in the operations of a major bank. He had, according to my husband’s memory, something to do in the early stages of Yahoo. We heard of his wife’s illness, their children’s growing up and moving to Colorado, and of grandchildren. Years after his wife died, he re-married last year. I have met Joe once.
When my husband was small, he was given Joe’s Lionel-electric train set. It was agreed that later trains would be returned to his children when Bob was no longer playing with them. And so it was done, and the set had grown over times. When our son was at age that the trains were suitable for him, the big trunk was brought to us. The year was in the mid 80’s. The trains were assembled and played at many of times! Joe’s children were already too big to play and the set stayed with us. Later years we displayed them in the curio for Christmas time. I always had a bad conscience because of it. Now, after moving to Florida last year, I said to my husband, we need to connect somehow with Joseph and share the trains. I believe, they have some value and at least the great sentimental value to him also.
And as a direct telepathy goes, the call came unexpectedly. But for a quite another reason!  Joe and his wife were organizing old photographs. A photograph from 1960’s surfaced. In the photo are Joseph, his Mom Aunt Bertha, and his Uncle Lou. And my husband’s Grandfather. I believe it was taken at Bob’s Grandparents’ 50th Anniversary party in the 1960’s. The Lady exclaimed; “I know that man!”
And Joe called Bob that evening. The call was long and Bob was surprised and pleasantly delighted! It was nice to hear from Joseph.
To be continued….