WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


6 Comments

uudet värikollaasit #101

Naples Rauli ja Mannu

Tunnetko kaikki alla olevat hedelmät?Tamarindo

Serkkuni ja rakas vaimonsa ovat olleet Floridassa lomilla. He viettivät yhden yön meillä lokakuun lopulla ja sitten viikon Naplesin rannoilla, länsi Floridassa. He ovat aina mieluisia ja toimeliaan keksiviä vieraita. Siis hyvää seuraa! Viime maaliskuussa he yllättivät minut syntymäpäivänäni. En olisi itse edes osannut kuvitella semmoista ylläriä! Kaikki muut perheessä tiesivät, paitsi minä. Meillä oli hauskaa koko perheen voimin!

thommy bahamnas lunch

Nyt viime maanantaina pistäydyimme heidän luokseen pikavisiitille heidän ollessaan Naplesissa. Kävimme syömässä lounaan Tommy Bahamas ravintolassa, missä on aina maukasta syötävää ja kivoja putiikkeja lähistöllä. Mieheni lautasella on pulled pork burgeri ja minulla katkarapu ramen salaatti.

DSC_1166 blog

He saivat meidät innostumaan seurakseen pienelle veneajelulle Floridan vesille. Ajelimme Marco Islandiin asti pitkin Naples Bay vesiteitä, ohittaen kaupungin sekä merenrannalla olevat ravintolat, kunnes  vesialue laajeni ja matkan varrelle ilmenivät mitä upeimmat ja hulppeimmat rantatalot. Pidemmälle mennessä mangroves olivat ainoat rannalla olevat nähtävyydet. Pieniä aukeamia uusille reiteille olisi ollut matkan varrella vaikka kuinka paljon, samoin kapeita hiekkarantoja, mihin olisi voinut ankkuroitua. Mutta veneemme oli vuokralla vain kaksi tuntia. Ihana ilma ja tuulenvire! Isännän lippiskin lensi veteen ja siinä kierreltiin kauan, jotta hän sai sen nostettua ylös. Ihme, ettei heti pulahtanut niin mies kuin hattukin, mikä jaksoi kellua kauan. Näimme upean merikotkan pesässään vartioimassa nopeusrajoituksia ja kaksi delfiiniä leikkimässä lahdessa. Matka kotoa Naplesiin kestää kaksi tuntia suuntaansa, joten koko päivä kului hyvässä seurassa!

DSC_1172 blog

Sukulaiset tulivat sitten vielä kolmeksi yöksi meille keskiviikkona. Kävimme meksikolaisessa ravintolassa yhtenä iltana. Mariachi trio soittaa torstaisin ja ihanhan se oli mukana laulettavaa musiikkia..

…Besame, besame mucho,
Como si fuera esta noche la última vez,
Besame, besame mucho,
Que tengo miedo a perderte, perderte despues…

Eilen kävimme ostoksilla ja torilla West Palm Beachilla. Mukaan tuli ranskalaiselta leipurilta patonkia ja croisantteja ja kypsää mangoa. Ja kivasti pari kuvaa kollaasiin!


4 Comments

toisenlainen cowboy tarina 1/2

Viime vuonna.

Kun olimme Santa Fessä kolmannen kerran ja taas samassa hotellissa, Hacienda and Spa, mihin olen täysin ihastunut, sattui jännä tilaisuus tutustua hotellin manageriin.

Kerroin teille vatsataudistani, minkä olin kaiketi saanut siitä hautaustoimiston hampurilaisesta. Jouduin menemään sitten lääkäriin neljän kurjan päivän jälkeen. Matkustajan E. coli, sanoi asiantuntija. Saavuttuamme takaisin hotellin parkkipaikalle, menin huoneeseen, Isäntä jäi ulos, Autosta olikin yksi rengas tyhjentynyt. Isäntä yritti vääntää muttereita auki pienillä auton mukana tulleilla vehkeillä. Huonolla menestyksellä.

Paikalle pysähtyi nuorehko mies ja kysyi, voiko auttaa. Kiitos, mielellään. Hän soitti puhelimella jonnekin ja pian ilmestyi vahvempi jakoavain ja rengas saatiin vaihdettua varapyörään. Esittelyssä ilmeni, että hän oli hotellin manageri. Hienoa työtä asiakkaan auttamiseksi! Pientä juttustelua ja kiittelyä tietenkin seurasi.

Kun pari päivä myöhemmin olimme kirjautumassa ulos hotellista, manageri oli vastaanottotiskillä, ja mieheni esitteli meidät. Aah, hän tuntee yhden suomalaisen! Tai oikeastaan yhden boulderilaisen kaverin, joka on yhden suomalaisen kaveri. Musiikkimiehiä. Sepä jännää, kukahan hän mahtaa olla? Manageri ei tiennyt nimeä, mutta mies soitti aikoinaan Leningrad Cowboyssa! Koska itse en tunne yhtyeestä muuta kuin nimen, en musiikkia enkä jäseniä, olin sentään samalla sivulla. Suomalaisia kun olemme!

Tultuamme kotiin matkalta, muistin, että meillä oli joskus lahjaksi tullut Leningrad Cowboys t-paita, jota kukaan ei halunnut New Yorkissa pitää. Sanotaan nyt vaikka poliittisista syistä. Pakettia ei oltu edes avattu, joten, hups ja tups, ja yllätyslahja lähti managerille!

Jatkuu parin muun nyt tehdyn matkakuvauksen jälkeen, osana 2/2.


4 Comments

ostari

20170902_170652

Olen katsellut netistä uusia syyskoristeita tänne etelän kotiin. Lähinnä kurpitsoita. Jätin keramiikka kokoelmani pohjoiseen, miniä saa koristella vanhoilla ja ajattelin jotain uutta nyt tänne.

_DSC2333 blog.jpg

Näin Pottery Barnin katalogissa ihania metallilangasta tehtyjä avoimia kurpitsoja. Niitä halusin! Listasin ostoskoriin kaksi metallista ja kolme uusiolasista tehtyä vaalean vihertävää kurpitsaa.  Siihen led-valonarut ja kynttilät. Hups, loppuhinnaksi tuli $220! Jätin ostoskoriin odottamaan. Netti on siitä kiva, että muistaa muistuttaa päivittäin, että joko lyöt kaupat lukkoon! En vielä, tyhjensin korin.

20170902_170743

20170902_170539

Viikkoa myöhemmin olin taas sivuilla ja metallikurpitsat olivat loppuun myyty!! Voi ei! Yrittävät varmasti huiputtaa, että ostaisin jotain muuta. “Hei, Kultsku, lähdetäänkö vähän kävelemään ostariin, ihan vain kuntoilun vuoksi?” Isäntä sopivasti oli aiheelle otollinen ja matkasimme Palm Beachille. Ensimmäisessä ostarissa ei ollutkaan Pottery Barnia, mutta toisessa, The Gardens Mall, oli. Onnellisena kannoin kaksi metallista ja yhden lasisen kassalle. Entä led-valot? Olivat loppuun myytyjä. Löydän varmasti muualta, halvemmallakin. Mutta nyt olin onnellinen, kun sain koristeet, joista todella tykkäsin! Tulisi jo syksy!  Kuvassa on niitä lasisia kurpitsoita. mutta nettikuvaa ei enää löydy metallisista. Laitan oikean ja aidon asetelman kunhan ensi käymme läpi tämän viikon Irma- myrskyn ja seuraavan loman ja toisenkin loman ja sitten on kohta Halloween! Syksy on ihanaa aikaa. Pohjoisessa.


2 Comments

10 plus 1 kysymystä ulkosuomalaisille

Noukin haasteen täältä, Hollanninhippiäiseltä, siihen on nyt vastannut suuri joukko ulkosuomalaisia bloggaajia, joten sekaan vaan:

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuin maassasi? Sää! 74 täysin aurinkoista päivää vuodessa, 175 puolipilvistä, yhteensä 249 aurinkoista, tarvitseeko siitä sen enempää! Itselleni: koti, puoliso, lapset ja sekä heidän puolisonsa. Elintaso: itselleni mahdollisuus asua kahdessa paikassa. Luonnon nähtävyydet, kansallispuistot, 50 erilaista osavaltiota. Meri! Vapaus säännöistä, mitkä on keksimällä keksittyjä. Ihmisten ystävällisyys ja huumori. Tavallaan elämän huolettomuus, iloisuus, positiivisuus. Vaikeaa on kuitenkin täydellisesti verrata asuinmaita. Suomi on maa, mutta Amerikka maanosa. Mikä on viidelle miljoonalle kotimaa ja tuttu, ei ole helposti verrattavissa 330 miljoonan ihmisen kotimaahan, monikansalliseen ja moniväriseen.

2. Entä ikävintä? Huumeet ja köyhyys humaaniselta kannalta. Aseet ja rikollisuus. Ne eivät kosketa minua suoranaisesti, mutta ovat näkyvillä uutisissa ja päivänlehdessä jatkuvasti.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Listaan saarista Seychelles ja Maldives! Ehkä Great Barrier Reef Australiassa. Tykkään snorklauksesta, se on niin rauhoittavan kaunista! Vertaan sitä usein murtomaahiihtoon, hiljaista, vain oma hengitys kuuluu ja kaikki on niin kaunista. Kaikki valitsemani kohteet ovat kaukana meiltä. Argentina, Iguazu Falls putouksille, Amazon- joki risteilylle. Vaikkakin kaksi viikkoa on minusta aika pitkä aika lomailla. En esimerkiksi lähtisi kiertämään maailmaa vuodeksi. Tai, noh, jos se olisi ilmainen, mutta maailman ympäri 14 päivässä riittäisi.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Havaijia hieman haudomme syksyksi. Voi olla, että käymme muualla ensin ja säästämme sen johonkin merkkipäivään. Kioto oli ihana, samoin koko Japani, mutta olimme siellä kaksi vuotta sitten! Peruun, miniäni kotimaahan! Costa Ricaan, vaikka olen jo kolmasti käynyt! Olen siitä onnellisessa asemassa, että matkustelu on kuulunut niin minun, kuin miehenikin työhön, ja olemme päässeet edullisesti kulkemaan. Harvoin käymme samoissa paikoissa, etsimme aina jotain uutta. Mutta Santa Fe, New Meksikossa on ehdoton lempikaupunkini!

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Ruisleipää, ruismarjapuuroa, sauna/grillimakkaraa.

7. Mikä on asuin maasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Halloween, syksyinen juhlapäivä. Ilmat ovat ihanat, kurpitsat koristelevat koteja niin sisällä kuin ulkonakin.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa? Muutin Saksaan nuorena, helppo muutto,  lähdin ystäväni Eijan kanssa, työpaperit taskussaViitisen vuotta myöhemmin muutin New Yorkiin vietettyämme ensin häät kotikylässäni Suomessa (sanon kotikylä, kyllä se kaupunki on). Löysin amerikkalaisen, turvallisen ja rakkaan puolison Saksasta. Helppo muutto sekin, löysimme nopeasti kivan garden apartment- asunnon ja työpaikat. Kuitenkin noin viiden vuoden päästä työ vei Helsinkiin, kymmeneksi vuodeksi. Vaikein muutto tuli sen jälkeen. Muutimme takaisin New Yorkiin. Mieheni muutti ennen meitä ja jäin yksin selvittelemään muuttoasioita kuukauden, vaikka hän olikin kaukoapuna ja kävi paikan päälläkin hoitamassa asioita. Lapset olivat pieniä 7- ja 5- vuotiaita. En ollut kuitenkaan yksin, kaksi sisaruksistani asui lähellä, kolmas vanhempieni kanssa kotikylässä. Paluumuuttajana tunsin itseni jotenkin hävinneeksi. Kaikki oli hyvin, mutta tunsin, että olin joutunut kulkemaan jälkiäni takaisin, en eteenpäin. Tiesin, että muutto oli parempaan, vaan sitä en osannut heti samaistaa. Nyt yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin, ajattelen, miten helppo sekin kokonaisuudessaan oli. Summa summarun, ei vaikeuksia!

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuin maassasi?

Voisin. Tuskin kuitenkaan Suomessa. Amerikkalainen mieheni on asunut siellä kanssani 10 vuotta, ja aika oli silloin sopiva työn takia. Olen kiitollinen, että hän pääsi tutustumaan minun lähtökohtiini, synnyinmaahani ja perheeseeni. Tarkoituksemme oli viipyä kaksi, ehkä kolme vuotta, mutta se venyi kymmeneksi. Lapsemme syntyivät Helsingissä. Ajasta jäi mukavia muistoja ja viihdyimmekin, mutta se “keikka” on nyt tullut jo tehtyä! Hmm…ehkä pieni villa Välimeren rannalla…tai Meksikossa? Pied-à-terre Pariisissa…villa Provencessa…tai no, miksei Helsingissäkin, keskikaupungilla. Unelmoin, tietenkin!

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleen jäävin hetki?

Ennen arvaamaton, yllättävä muutto! Olemme olleet tyytyväisiä kotiimme Long Islandilla, New Yorkissa, yli 30 vuotta. Keväällä kävimme kylässä yhdellä ystäväpariskunnalla, jotka olivat muuttaneet Floridaan New Yorkin suuren hurrikaanituhon jälkeen, 2012 “Käydäänkö katselemassa taloja?” oli kysymys. Niin siinä sitten kävi, että meistä tuli yllättäen floridalaisia!Liebster2Kiitos marika yllytyksestä.

Seuraavat saavat jatkaa, en keksi kolmea enempää. Löydät ystäväni peikkokukkulalla,  appelsiinipuunalla, ja  marja maailmalla .  

Säännöt Liebster Award vastaanottamiseen:

*Kirjoita postaus palkinnon saamisestasi ja julkaise se blogissasi.

*Kiitä henkilöä, joka nimitti blogisi, ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.

*Lisää blogiisi Liebster Awardin log osoitukseksi palkinnosta.

*Lisää postaukseen myös palkinnon säännöt.

*Vastaa palkinnon antajan esittämiin kysymyksiin.

*Nimitä 5-11 uutta blogia.

*Keksi kysymykset bloggaajille, jotka nimität.

*Ilmoita nimityksestä valitsemillesi bloggaajille ja linkkaa oma postauksesi heille.

*Linkkaa Liebster Award postauksesi myös sinut nimittäneen blogin postaukseen.

 

 


3 Comments

outo lounaspaikka

Ajelimme vanhaa edelliseltä reissulta tuttua tietä Salt Lake Citystä ja liityimme kertotien  kautta Salinaan ja kohti Moabia. Rauhallista luontoa, peltoja, katajia. Pysähdyimme siellä täällä ja otin kuvan pari. Saavuimme Salinaan sopivasti lounasaikaan. Isäntä tankkasi auton ja kävin sisällä kysymässä, missä olisi kylän paras lounaspaikka. “Ehdottomasti kuuluisa Mom’s Cafe!” sanoi nuori nainen kassalla. “Se on heti ensimmäisten liikennevalojen vieressä.” Kiitos!

IMG_0618 blogRakennus on vanha osuusliike vuodelta 1878. Siinä alun perin oli kauppa, mikä möi vaatteita, viljaa, ruumisarkkuja, kaikkea mitä voit kuvitella cowboyn tarvitsevan. Ymmärsin, että jopa ruumishuone oli aikoinaan takahuoneessa. Nyt siellä istuivat nahkatakkiset 70-vuotiset miehet. Seinällä oli haalistuneita valokuvia tunnetuista filmitähdistä, National Geography’n 60-luvulta oleva kehuva artikkeli ravintolasta, kuuluisasta Mom’s Cafesta, joka aloitti toimintansa vuonna 1926. Kaksi tarjoilijaa hyöri paikalla, olivat kai teinityttöjä ravintolan alkuaikoina. Sain kuvaan kaksi puhdasta pöytää. Vasemmalla puolella istui kaksi naista ja nuori poika, sörkkien annoksiaan. Toisella pöydällä oli jämät edellisiltä ruokailijoilta, molemmilla lautasilla ranskalaiset. Minun olisi pitänyt jo siitä arvata!

IMG_0616 blog

Tilasin club sandwichin ja ranskalaiset! Lautanen ja aterimet olivat varmasti ravintolan ensimmäisiltä vuosilta. Leivän välissä oli tuskin mitään. Neljännes pala juustoa, pieneksi revitty salaatinlehti. Ranskalaiset? Puolikylmiä. Puoliraakoja. Rasva lillui lautasella ja perunoiden päällä. Söin leivän. Join ginger alen. Emme tilanneet jälkiruokaa. Varmuuden vuoksi. Maksoimme laskun ja valitukseni perustella sain ranskalaiset ilmaiseksi. Ne jäivät syömättä. Paikassa aika oli pysähtynyt. Luin juuri nyt yelpin arvostelut, neljä tähteä! Mistä ihmeen hyvästä? Ehkä siksi, että sadan maililla säteellä ei ollut toista ruokapaikkaa?

IMG_0617 blog


2 Comments

Viidennen kerran, Utah, Arizona ja New Meksiko

DSC_6840 blog

Olen niin jäljessä matkakertomuksineni, että voi olla, etten kohta enää muista missä viime syyskuussa kävimme. Se oli viides matkamme Four Corners alueelle syyskuun lopulla ja lokakuussa 2016.

Yövyimme Salt Lake Cityn kenttähotellissa, kun lentomme New Yorkista saapui lähemmäs keskiyötä. Vastaanotossa oli iloinen tumma mies, oletan samoalainen, nimeltään Alma. Luulen, että olemme nähneet hänet aiemmin eräässä toisessa hotellissa, mutta mieheni oli eri mieltä. Minulla on paljon parempi kasvomuisti ja kuka voisi unohtaa hänen nimensä! Nukuimme hyvin, söimme runsaan aamiaisen, haimme Ford Fusion vuokra-auton ja suuntasimme Moabiin. Matka ohjelmamme oli:

1-Moab, Utah  ja Arches National Park. Hotelli Hampton Inn, kaksi yötä.

2- Monument Valley, taas kerran, mutta tuskin viimeisen, mieheni lempialuetta, Utahin ja Arizonan rajalla. Hello John Wayne! Hotelli View, minkä huoneet olivat kauniisti uusittu viime käyntimme jälkeen, yksi yö.

3-Farmington, New Meksiko. Chaco National Park, UNESCO:n suojelema historiallinen intiaanien asuinalue, kaupunki. Aztec Ruins National Monument sekä Jemez historiallinen kylä. Hampton Inn kaksi yötä. Hampton Inn hotelleissa ei voi koskaan valita väärin, huoneet tilavat ja siistit, palvelu hyvää ja runsas ilmainen aamiainen ovat jokaisessa taattua.

4-Santa Fe, New Meksiko, minun lempikaupunkini! Viime kerralla jäi näkemättä Georgia O’Keeffen koti ja studio, Casa Blanca. Nyt pääsimme sinnekin, kun osasimme tilata liput ajoissa, vuotta ennen! Hotellina iki- ihana Hacienda and Spa, kolme yötä.

Siinä pääpiirteet, otsikoiden alle tulee varmasti alaotsikoita, odottakaapas! Mom’s Cafe, espanjalaiset matkakaverit, Nelly Joycen kauppa, matkailijan coli bakteerit ja Leningrad Cowboys! Muun muassa. Ja paljon kuvia!


10 Comments

awumbuk

Tunteita maaliskuun viimeisellä viikonlopulla.

Image

Awumbuk. Kuulostaa humpuukilta, mutta ei sitä kuitenkaan tarkoita. Sana tulee Papualta ja tarkoittaa vieraiden lähdön jälkeistä tyhjyyttä. Surumielisyyttäkin.

Täytin viime kuun viimeisenä päivänä suuria vuosia. Huh, pelottavan suuria! Molemmat lapset puolisoineen saapuivat torstaina. Tytär New Jerseystä ensimmäisellä aamukoneella ja Poika New Yorkista, muutaman tunnin päästä heistä. Söimme kahdet aamiaiset. Onneksi lentokenttä on noin 15 minuutin päässä joten edestakaisajelu oli pelkästään ilo. Ihanaa saada lapset kokoon pitkästä aikaa! Ensimmäisen kerran joululomamme jälkeen. Illalla kokosimme ystäväpariskunnan mukaan ja söimme meksikolaisen illallisen Casa Linda ravintolassa, Mariachi-ilta. Trio yllätti, lauloi ja soitti minulle cumpleaños feliz englanniksi ja espanjaksi. Itse lauloimme kolmannen säkeistön suomeksi.

Perjantaina oli oikea kalenterin mukainen juhlapäivä. Vietimme sen lasten kanssa yhdessä, ilman vieraita. Toiset kävivät uima-altaalla, toiset istuivat juttelemassa. Sain mieleiset lahjat. Pyörähdimme ouletiin aleostoksille ja sen jälkeen paikalliseen Old Key Lime- ravintolaan  lounaalle. Ravintola on vanha, vanhin veden äärellä oleva Floridassa. Tunnelma on rempseän letkeää, ruoka ehkä tavanomaista, mutta OK ja riittävää. Palvelu ystävällistä. Trooppiset drinkit suuria. Hintataso edullinen. Key Lime Pie kakkupala on mahtava! Yhdestä palasta riittää kolmelle, jopa neljälle. Merinäkymät, merituuli ja pelikaanit antavat mukavan lomatunnelman talvisen pohjoisen asukkaille. Nuoret tykkäsivät.

Myöhään illalla, kun olin menossa laittamaan ulko-oven lukkoon, satuin kurkistaman ovisilmästä ulos. Huh, joku käveli ovea kohti! Huusin Isännälle, APUA, joku on tulossa taloon! Avaa se sitten, hän sanoi kuin ohimennen. Emme tunne juuri ketään tältä uudelta alueelta, joten olen varovainen. Emme odottaneet ketään. Avasin oven. Aaaahhh, olin lentää selälleni! Serkkuni Oulusta vaimonsa kanssa olivat tulleet yllättämään minut syntymäpäiväni kunniaksi! En ollut uskoa silmiäni. He olivat olleet Floridassa jo pari yötä, ja kaikki muut perheessäni osasivat pitää salaisuuden! Aivan ihanaa!

Lauantai! BBQ. Isäntä on paras grillimestari, mitä tiedämme. Hampurilaisia ja kananrintaa, mikä sen parempaa kuumanan kevätpäivänä. Meitä oli yhteensä 14 henkeä ystäväpariskunnan kera. Olin Miniäni yllätykseksi kutsunut hänen serkkunsa miehineen ja yksivuotiaan ihanan tyttären kanssa. He asuvat noin tunnin päässä meiltä. Meillä oli siis tupla-serkku-yllärit! Hulinaa ja ilmapalloja, puheen sorinaa, naurua ja  haleja! Päivä kului iltaan kuin lentäen. Olin etukäteen laittanut niin paljon valmiiksi ruokailuun, että saatoin vain istua ja nauttia olostani, kun lapset hoitivat järjestelypuolet. Joku pesi astiat, joku siivoili pöydät. Joku tarjoili viinit ja oluet.

Sunnuntaina ajoimme Pojan ja Miniän kanssa Miamin Little Havanaan lounaalle. Vanha työkaverini, kuubalainen tyttö on suositellut Versailles- ravintolaa ja olen lähettänyt sinne jo ainakin seitsemän omista ystävistämme, mutta emme ole itse vielä ehtineet siellä vierailla. Nyt korjasimme senkin puutteen. Kirjoitan sitä erikseen.

Maanantaina nukuin kolmen tunnin päiväunet. Emme tehneet mitään mainittavaa.

Tiistaina Serkku vieraili vielä kokonaisen iltapäivän, ennen myöhään illalla lähtevää Suomen lentoa. Olin juuri ehtinyt nostaa jalat nojatuolille, pari minuuttia sen jälkeen, kun newyorkilainen finanssineromme oli luonamme lounaalla kolmisen tuntia! Meillä on aina hänen kanssaan mukavaa, ja vierailu oli tavallaan yllätyksellinen, koska hänellä oli asiakas viereisessä kylässä. Halusimme tietenkin esitellä talon, jonka ostoon hän oli vaikuttanut. Hieman intiimimpää olemista toimistoon verrattuna. Täydellinen seurustelupäivä!

Keskiviikkona kaikki olivat lähteneet. Matkalaukut hävinneet. Jääkaappi tyhjentynyt. Tyhjät viinipullot roskissa. Ilmapallot vielä pöydällä, onnittelukortit, ruusut ja kukat. Puheensorina kaikonnut.

Hiljaista. Surumielistäkin. Awunbuk.