WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


16 Comments

kiitos kiitos

  • Tämä kuva suurenee klikkaamalla. Yllätysten aika ei ole ohi!

..kukkasista ja suklaasta tämän päivän kunniaksi! Taas vanhetaan vuodella.

Meillä sattui olemaan uusia suomalaisnaisystäviä päivädrinks…ei kun -kahvilla perjantaina. Arvuuttelivat ikääni. Kiitos kiitos, kymmenellä vuodella erehtyivät, edukseni.

En ollut kuitenkaan kovin edustavan näköinen, kun olin edellisenä päivänä käynyt pienessä kasvoleikkauksessa dermatologilla. Olisivat voineet mieluummin kohotella luomia ja suunpieliä ja muita juovia! Mutta viilsivätkin noin neljä senttiä pitkän, kymmenen tikkiä käsittävän haavan keskelle naamaa. Näppylä, mikä ei meinannut parantua osoittautui aiemmin tyvisolusyöväksi. Tarkkailkaa ihoanne jatkuvasti! Sinällään olen sen kanssa OK, muutamia näppyjä on pitkin ikääni joko polteltu, viipaloitu tai jäädytetty. Vaalean, punertavaan vivahtavan suomalaisen iho-ongelmia. Ja kiitos kysymästä, vuosia en ole suorastaan auringossa lojunut, ja voiteita riittää joka lähtöön, kiitos tyttäreni, joka on maailmanlaajuisessa kosmetiikka firmassa töissä. (Hän sai muuten loistavan korotuksen marraskuussa, olen hänestä kovin ylpeä.)

Ilkeän laittaa eilen otetun kuvani, koska t-paita käy hyvin päivän aiheeseen, ilman meikkiä, ilman silmälaseja ja neljä kuukautta ylikasvaneet hiukset ja omin käsin nyrhätty otsatukka, suoraan suihkusta. Luonnonkauniina 😀


6 Comments

pottery

On the trip to Yellowstone National Park last fall, we overnighted in moderate Best Western hotel in a small town of West Yellowstone, Montana. Population about 1400. Main street, shops and restaurants covered maybe two blocks. It looked like from the Wild West movies. The locations served us well, easy access to the park in the morning, easy back to hotel when the sun was setting.

A couple of shop on the street intrigued my interest, but window-shopping did not call me in on the first night. Lots of touristy items, small trinkets mainly, you know T-shirts and a like. Second night after a delicious Italian dinner, and lovely service, we stopped by the window with native American Indian art. Jewelry, small pottery, collectables, feather items, weavings.

The was a piece of pottery on the display which I did not see the night before. Maybe it was not there before or maybe I was too tired after an long day in the park. “I have to go in and check on this, it looks very much like Acoma!” But it was late. The door was around the corner. To our surprise it was ajar. We squeezed in. “Are you open?” “Yes!” I can not play -I-am-not-interested-on-this-just-looking-around-game-thanks. My face tells I am. So I immediately pointed out a pottery on the window display, which I thought I recognized and asked about it. The young sales lady picked it up, did not have immediately too much information on it. I said it looks like some pottery I have from Frederica Antonio. She asked if we had little more time, the shop owner should be back very soon. Sure. We looked at the other pieces of art. I do not pick up too much little things from our travel any longer, I find they get lost in the jewelry boxes and who knows where. Mostly given eventually as gifts to our children or friends after the travel. And they get lost in their boxes.

A little while later a man with leather hat, long curly hair and spectacles entered and stayed quietly listening out small talk with the girl. He looked like a gold digger from the movies, I thought. Or gold prospector from 1880’s. The entire looks was just right. Genuine. We were introduced to the owner of the company, Mr. Hans Chr. Baier.

The pottery was removed from the shelf again, and we started the conversation on it and native pottery in general. He was a load of information having traveled thru multitude of reservations to collect items to his store. We discussed the prices in the big cities like Santa Fe. We talked about places we have been. And where I come from. “Can you guess what my middle name Chr. stands for?” he asked. Christian! Hans Christian like Andersen! Yes, he comes from a Danish family. He visits there frequently also, thus we picked up the conversation there, sharing our Danish stories. Back to the pottery in display. Yes it is from Acoma artist, but not Frederica, her name is M.C. That is Melissa. That I found out once at home. I have already one small pot from Melissa! That is just plain black and white checks. We picked it up on the Sky City New Mexico, a few years back.

He had previously told the girl in his shop, the pottery is a unique but someday somebody will step into the store, and know what it is. I guess Hans sensed my love for the tribe and their art. We talked about Indian tribes and pottery in general. We started the negotiating the price. My hubby is so good, he knows I love pottery and I have not spent ANY money on this trip yet. We waited, calculator tapping accompanying the small talk. We gave Hans time, we were not in rush. And the deal was made! Happy, happy, happy. Hans said he knew the pottery was going to a good home, winter was coming and he did not want to leave the valuable pottery in to winter storage. We were there now and we loved it. “It would get a good home.” he said. “Yes, it will get a good home.”

We must have stayed there over an hour, they might have had to close already, but time did not seem to matter. The young girl was on her third day of work, I am sure she learned a lot that night. We were so delighted to have stopped into the store and delighted to have had the conversations and cherish the knowledge he had on his ware and the native art. Thank you Hans Christian, we loved the fairytales!

Yellowstone Silver Co. has been in business since 1975, in West Yellowstone. The store carries an excellent assortment of the finest sterling silver American Indian Jewelry and native art collectibles. The store features a variety of gift items, mainly southwest and western. Shoppers will also find the latest sterling silver fashion jewelry, unique and distinctive, and very affordable prices. We are easy to locate in the open air mall at 110 Canyon Street, the West Park Mall.


2 Comments

kollaasi 8/2019

Yhden kuvan kollaasi, oli niin vaikea väriyhdistelmä.

Kävi niin, että lähdimme pari kylää etelämmäksi viime viikonlopulla kiertelemään Vintage kirpparia. Kaunis aurinkoinen päivä!

Parkkipaikalla oli kohtalaisen kivasti pöytiä, ja mielenkiintoista katseltavaakin. Ensimmäisessä pöydässä oli viinipullokorkkitaiteilija, turhaa kamaa eikä mitään vintageatakaan. Mutta jäimme juttelemaan ja ostin kaksi led-valoa mitkä voi sujauttaa tyhjään viinipulloon tunnelmavaloksi baaripöydälle. Itselläni on korkkejakin vaikka toisille jakaa. Kun kaupasta saa kaksi pulloa viiniä viidellä dollarilla, niin maito jää siksi kalliimmaksi ruokajuomakasi. Nainen antoi käyntikorttinsa, jos möisin hänelle korkkini. Katsotaan, ajattelin itse tehdä IKEAn tarjottimista maalaamalla ja liimaamalla korkkeja uusiksi tarjottimiksi. Korkkien päälle akryylinpala ja kas, siistinä pysyisivät. Katsotaan, sanoin…

Toisella puolen oli kaksi vanhaa ukkoa, kaikenlaista pientä kotitalous- ja ruoka-astiaa. Mikä sattuikaan heti silmääni, on tuo pieni lautanen! Yritin olla hymyilemättä. Katselin vielä ja kysyin, onko näitä useampiakin. Kuulemma oli ollut toinenkin aamulla. Mies etsi, löytämättä. Yritti tarjota kiinalaisia riisikuppeja pariksi. HÖH. “Minkä hintaiseksi arvostat tätä pientä lautasta?” kysyin kainosti. “Kolme dollaria”, ” sanoi. Kaivoin pussia ja siinä jo hinta laski kahteen. Olin kovasti kiitollinen! Astiataivas netissä hinnoittelee 35 euroa! Myyn sillä euro- hinnalla, jos joku on kiinnostunut!

Muutamaa pöytää eteenpäin oli ihanaa sinistä lasia, jopa antiikkia, Limogea. Omasta takaa on paljon appivanhempien maljakoitakin, en tarvinnut. Yleensä tarvitseeko tässä iässä mitään, paitsi ruokaa, viiniä ja verenpainelääkkeitä. Mutta jo vähän eteenpäin oli pari pöytää täynnä kaikenlaisia kameroita! Vanhat haitarikamerat ovat vaan niin kuvauksellisia. ” Saanko kuvata?” “Kuvaa toki! Se on minulle ja kameroilleni kunnia ja ilo, jos niiden seurassa viihtyy!” sanoi kauppias. Viihdyin ja kuvasin. Tarinoimmekin.

Viereisessä pöydässä oli vintage vaatteita. Vintagea ehkä muille, mutta samanlaisia kuin komeroni on täynnä. Katselin yhtä metallivyötä. “Kokeile päälle!” usutti myyjä. Vaikka tiesin, että lyhythän se on. Olisi ollut hyvä mustan pitkän yöpuvun päälle äkkiä, jos ovikello soisi puolenpäivän paikkeilla! Olisin pukeutunut. Myyjä sanoi olevansa israelilainen, kun kysyin. Entä minä? Tiedätte vastaukseni. Vieressä seisoi toinen nainen, ah, hän on Casablancasta! Israelilainen sanoi, että on käynyt siellä. Minä sanoin, että olen käynyt Israelissa ja myyjä sanoi, että on käynyt Suomessa. Suomi varman olisi pieni sivuseikka Skandinaavian kiertueella, koska Norja, Ruotsi, Tanska ja Venäjäkin olivat matkan varrella. Mutta jälleen mukavaa sanavaihtoa maailmalla. Kukaan ei ole Floridassa Floridasta!

Muita värikollaaseja on täällä! Käy katsomassa.


Leave a comment

Homeward Bound

Helsingin Sanomat:

Musiikinhistorian klassikkokysymys on, mikä aiheutti folk duo Simon & Garfunkelin välirikon – ja siihen uraansa päättelevän Paul Simonin tuoreet elämäkerrat antavat nyt vastauksia.” 

Paul Simon. Sopivasti sattui artikkeli silmään tänään! Olimme mieheni kanssa odotelleet lisätietoja Paul Simonin ja Art Garfunkelin jäähyväiskiertueesta jo kauan. Viimeinen show oli tilastoissa Lontoossa. Tiesimme, että jäähyväiskiertue tulee lopullisesti loppumaan New Yorkissa. Sen täytyy loppua siellä! Kotikylässä. Arvuuttelimme Yankee Stadiumia, ainoa paikka, mikä jaksaisi vetää paikalle kaikki ihailijat. Mutta ohjelmaa ei näkynyt missään. Toinen vaihtoehtomme oli Flushing Meadow Park, lähellä vanhaa kotiamme. Art Garfunkel ei ole ollut mukana enää vuosiin, joten Paul veti ohjelman yksin bandinsä kanssa.

Kun mieheni taas kerran etsi ohjelmaa, sattui kohdalle jäähyväiskonsertit USA:ssa. Ja lähin meitä olisi BB&T Centerissä, paikkana Sunrise, Florida. Alle tunnin päästä meiltä! Pakko mennä!

20180908_192644

Tietenkin duo on kaikille tuttu. Kaikki kappaleetkin osaa moni laulaa mukana ulkoa. Mutta olimmeko mukana jo parin ensi askeleilla? Minä en, mutta mieheni Bob oli. Hän oli Paulin pikkuveljen, Eddien, luokkakaveri Forest Hills High Schoolissa, New Yorkin Queensin poikia.  Pojat olivat neljä ehkä viisi vuotta Paulia nuorempia. Useampia kertoja Bobilla oli tilaisuus olla kuuntelemassa Artin ja Paulin soittoa Simonien kellarissa 1960-luvun alkupuolella, kaksi ehkä neljä kuuntelijaa kerrallaan. Eddie soitti kitaraa ja poikien isä oli rummuissa.  (Heidän kotinsa oli hyvin lähellä meidän kotiamme, kun olimme menneet naimisiin 1971, ehkä 2, 3 kadunväliä.) Bob kertoi tuttavuudesta mielellään, aina kun musiikki sattui kohdalle. Lähiystäviä he eivät olleet, vai tuttuja naamoja koulusta. Hän näki myöhemmin Paulin ja Artin konsertin Forest Hillsissä 1964. Vanhan tyttöystävän kanssa, mutta sitä emme nyt muistele. Mutta muistot mitkä muistot!

20180908_220613

20180908_203402.jpg

Viime lauantain konsertissa saimme paikat sivulta, läheltä näyttämöä, hintakin asiallinen. Parkkipaikka maksoi $20. Hupsista, emme olleet varautuneet jostakin syystä. Saimme kokoon $15 ja se kelpasi. Lähellä ulko-ovea oli muistopaitoja myynnissä $20 kappale. Mietin, mutta jätin ostamatta. (Huomasitko, että kuskilla ei ollut kahta kymppiä, mutta minulla sattui olemaan, rahattomalla yleensä.) Paikka täyttyi hyvin ennen ohjelman alkua, mikä oli jonkin verran myöhässä, yli 15 000 ihailijaa oli saapunut kuuntelemaan Paul Simonin viimeistä konserttia tällä alueella.

20180908_215429

20180908_203532 (1)

Musiikki alkoi tutuilla kappaleilla. Puolessa välin esityksessä oli musiikkia, mitä me emme tunnistaneet. Aivan hienoa rytmikästä sähkökitaraa soittava afrikkalainen muusikko! Paul näytti vanhalta, mutta oli hyvin läheisesti henkilökohtainen juontaessaan. Yleisö pysyi hyvin mukana. Paitsi eräs nuori nainen, joka istui edessäni, sanoinko istui? minusta kolme penkkiä vasemmalle. Hän seisoi ja tanssi koko ajan heilutellen käsiään ja huiskien hiuksiaan. Ja peitti osan näyttämöstä suurimman ajan. JOS olisi ollut hieman lähempänä, hän olisi voinut vahingossa pyllähtää muutaman penkkirivin alemmas. Vahingossa, sanoin. Mutta summa summarum, konsertti oli hintansa arvoinen. Ulkopuolella oli muistopaitoja taas myynnissä, nyt $10 kappale. Ostin. Seuraavaksi suunnittelemme Bob Dylan konserttia. Kohta kaikki vanhat katoavat, aika loppuu.

20180908_213235

Syyskuun 21, Madison Square Gardenissa oleva konsertti on viimeinen  Homeward Bound – The Farewell kiertueessa, kertoo HS kirjoittaja.

Mutta syyskuun 22. on viimeinen konsertti Flushing Meadow Park puistossa! Levyjä voi sen jälkeen kuunnella ja muistella miten ihania he ovat olleet!


Leave a comment

good shopping…

At KOHL’s. Hubby and I went shopping for a vacuum cleaner on Sunday. A large department store was advertising a sale, 20% off. But the store was so messy after the school shopping week end that few things were on their proper places or sold out. The advertised vacuum cleaner was still nowhere to be found. Sales lady, once we found her, recommended that we order on line in the store. Nope, I want it now. Now!

So we lingered in the store for a while. They did have great sales on clothing, due to schools starting this week. Hubby has put on some extra pounds and reluctantly uttered his need for some looser clothing. Fine with me, I did not need anything. I had shopped a day before with my friend Carola at popular ladies’ store, chico’s, where I had to force myself to get more than I needed. There always are good sales to be found. Plus I had a coupon, get $25 off if you spend $100. How could I not pass the chance to save! I really was looking for a pair of pants, came home with two and a t-shirt. Their original prices $79, $89 and $49.99 plus tax. I paid $89.45 tax included.

So to the check out with our finds! There was a lady ahead of us, loading under garments on the table. “Will you be using any coupons today?” asked the elderly sales associate. “No, I don’t have time for that,” she answered him and looking at me as to see if I agreed. True, me neither. Usually. But I was looking for a vacuum cleaner, a pricy acquisition, I had my coupons! “Wait,” I said, I happen to have a coupon for underwear, would you like to use it?”  Yes, she was game for it, the sales person rang the clients clothing, packed it and gave her a $10 store coupon to be used next week as bonus buy. “I don’t have time to shop next week” the lady said. “Could you use my coupon?” she offered me. Sure! Thank you!

We had loaded two set of shorts, three t-shirts and one shirt with collar from our shopping cart. Good brand names even, on sale. Their original price s$20, $24, $44, $36 and $52.  We paid $72.63 with tax. While ready to leave, he said in quiet voice ” I gave you 30% off. Have a nice week end.” The associate gave us also a $10 coupon, which was valid for all sales over $50. So now I have $20 to spend next week, Great! But IF we had spent another 28 dollars, we could have…well, you know, another $10 coupon.

Yesterday we found out that  in BED BATH & BEYOND store, there the same vacuum cleaner was also on sale. Here is a store that discount everything 20%. Always. But do not forget the coupons. This is a store where something always gets into a cart even if you don’t need it. So $159 vacuum, two yankee candles $10 a piece added in the end $143.35 with tax. 

So in end of the day, I rearranged Hubby’s closed, did not vacuum. Yet. And I had $20 free goods burning in my handbag.


2 Comments

mango(e)s

I love fruits. Especially tropical ones. But I never anticipated how crazy I will become with mango(e)s! We get a great variety in New York thru out the year in the supermarkets and farm stands. After moving to Florida year and half ago I discovered all kind of different mangoes. Grown here in Florida! Size varies, the colors vary, big ones, little ones. Green ones, green with pink cheeks, yellow ones, orange ones, red, green, oblong, flat, round and plump. I am crazy about them! Jellies, preserves… gimme,  gimme…

DSC_3026 blog

Our next door neighbors are from Cuba. “Do you like mangos?”, she asked me the other week. “I sure do!” and so a few days later she came with a big bag of fist size yellow fruits. Her parents have a tree in their yard. This fruit was kidney shape and small, fully sunny yellow in color. It smelled ripe, sweet. It had a huge stone in it compared to its size. They are called Sindhri mangoes. The juice was running down my face and hands. And afterwards it was a must to find dental floss to clear all the fiber that was sticking between the teeth. But who cares, they were delicious. But best thing it my Hubby is ambivalent about them. Good. Great! All mine! I had enough to slice a few into freezer for later use to make smoothies.

DSC_3023 blog

Day before yesterday we visited a mango farm, Hatcher Mango Hill, not too far away from us at all. Sign on the road was inviting. After parking we walked up to the farm tables. Nobody there! Shortly after an exhausted lady ran from the orchard, huffing. A little furry- ball doggie following in her feet. A couple of deep breaths and we stroked up a conversation.  The lady’s name is Tory. It is a family farm and their fruits are “the BEST ON EARTH!” and carry the name Hatcher mango. A gentleman shopping at the same time swore to it. The best!
DSC_3027 blog

The fruit is divided into groups by size, $3, $4, $5 and I believe the large ones were $10 a piece. The variety here is big grapefruit size, maybe even a handball size, green with pink before they are fully ripe. The color turns to yellow, the fruit softens and it reaches the sweet smell. We bought four fruits all together à la $4 each, two for us and two to bring our friends that night.

You can ripen them on the tabletop. The color was green, with pinkish side, still hard to touch. “Put them into a paperbag with an apple or a banana”,  she advised. While were climbing into the  our car she ran to me and gave a perfectly ripe yellow fruit as a gift. How nice! I could barely wait to get home and enjoy it! I let the juice run on my chin and hands. Yummy!

With the other two, luckily I had a banana at home. Maybe banana is faster? When the fruit turns yellow and the color around the stem gets yellow, and one can smell the fragrance and feel the slight softness, its ripe.

We will be back. There was also a rusty white photogenic pick up truck under the mango trees, you know how I love rusty cars!  I am waiting…I love mangoes! 


8 Comments

kengät kertovat

Pieni Lintu - MakroTex challengeErinäisiä kenkäjuttuja: Makrona Aerosoles sandaalini, aivan ihanat jalassa paksun pehmeän pohjansa vuoksi! Ja väri on yksi lempiväreistäni vaatetuksessa. Sopii hyvin tänne Floridan lämpöön, hedelmäistä. Lakan värinä ehdottomasti essien 210, on the list.

Entä numerot toisen kenkäparin pohjalla? Kerronpa niistäkin. Seuraavan kuvan asukokonaisuus on Valentinon näyteikkunassa, West Palm Beachillä. Ristiriitainen sanoma, kengät sanoo “Älä lähesty!”, asu taas kutsuvasti “Tule, tule!” Tykkäätkö?

Rita ja Päivi

Kenkien kanssa itselläni on ongelmia, suomalaiseen jalkaan on vaikea löytää sopivaa lestiä. Aerosoles kauppa on aina tarjonnut hyviä ja kauniita kenkiä, mutta he ovat sulkeneet liikkeitään ja nyt voi etsiä heidän kenkiään vain netistä. Tilasin helmikuussa yhden parin, mutta voi, laatikon ulkopuolella oli oikea koko, sisällä olevat kengät eivät vastannet sitä. Ajattelin, että jos LAIHDUN, mahdun. En ole laihtunut. Ajattelin, jos laittaisin nettiin kirpparille myyntiin, en ole laittanut. Kengät maksoivat $20 tarjouksessa ja postimaksu toisen mokoman. Eilen kysyin liikkeeltä palautussääntöjä,  30 päivää, sanoivat. OK, vähän meni yli. He lupasivat kuitenkin ottaa takaisin ja palauttaa rahat. Laatikossa on kaikki muut paperit, paitsi palautuspostitarrat! Yritän nyt jotenkin keplutella, etteivät jää turhan kaappiin seisomaan. Olisin kyllä niistä kovin tykännyt, heidän kenkänsä ovat aina olleet mukavat jalalle. Parhaillaan tipsuttelen heidän sandaaleillaan. Ja olen kuluttanut loppuun ainakin kolmet, neljät Aerosoles- kengät. Alakuvan kengistä valkoiset ovat kuluneet jo ihan loppuun, ostin samat mustina. Kaksi muuta paria istuu kaapissa. Voisin nekin myydä. Sitten meiltä löytyisi vielä upeat juhlakengät, jotka ostin tyttärelleni suuresta alesta, mutta olivat hänelle liian tiukat. Cole Hahn mustaa pitsiä, koko 8 1/2. Mutta onko mitään järkeä, kuinka hinta on kenkiin merkattu! Ajattelin, että ne voisi puolipohjata, ottaen huomioon, miten halvat ne olivat. $385 on ensimmäinen alennettu hinta, sen jälkeen ne olivat vielä uudelleen alennettuina, kun kauppa sulki Long Islandin sivuliikkeensä. Kauniit juhlakengät. En ole vielä pohjustanut. Ehkä laitan nekin eBayhin tai ellien kirppareille. En ole vielä laittanut. Voisin sitten laittaa Armani- jakunkin myyntiin, kun laihalla kaudella ostin, enkä ole koskaan pitänyt, säästin muka parempiin tilaisuuksiin. Ja yhdet housut. Ja ystäväni kirpparimyyntiin tarjoamat käsilaukut!….Ja …raha istu kaapissa odottamassa! Muiden kenkäjuttuja makron merkeissä löydät täältä!

20160517_144939