WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


5 Comments

Old ruins in New Mexico

-Aztec ruins,  National Monument.

DSC_7501 blog

After ample breakfast we aimed right into ruins close by in town named, well, Aztec. They were not build by that tribe, the name is misleading. The original builders were  Ancestral Puebloans. The buildings date from 11th to 13th centuries!

 

“Explore the ancestral Pueblo “Great House” that was the social, economic, and political center of the region after Chaco. A self-guided half-mile walk winds through original rooms. Along the way discover skillful stone masonry, remarkably well-preserved wood roofing, and original mortar in some walls. Enter the ceremonial Great Kiva. This awesome semi-subterranean structure, over 40 feet in diameter, is the oldest and largest reconstructed building of its kind.” National Parks Services map and info.

DSC_7500

A first question a Finn has, what is KIVA? It is  a chamber built wholly or partly underground, used by male Pueblo Indians for religious rites. You lower down on a ladder, entering large open room, which originally had a roof over it. In this site it was reconstructed. The building was huge! Dark with earthen floor. Holy, no photos allowed. The answer to an English speaking person, KIVA is a Finnish word meaning NICE. Isn’t it nice! Below web photo of the reconstructed interior:

Here in Aztec the grounds were compact easy to explore alone with the brochure. Most interesting in the buildings were the many rooms, one leading into another, deeper inside the building. Even five in a row. See map.

DSC_7505 blog

Smaller kivas were found also on site. One of the rooms had original shade in the window! It was made I believe of grass or reed in one of the inside rooms. The air is dry and that naturally conserves wood and pottery and so on. Several mounds were on the site also, hiding more buildings. That also was preserving them from wear and tear and the ruins can be dug up for further studying and then to be closed again..

DSC_7517 blog

Aromatic sage bushes were on the perimeter and a river ran on the site. It obviously was a desired location for living!

DSC_7498 blog

DSC_7512 blog


4 Comments

Georgia on my mind

 “Hands” by Afred Stiglitz 1918 Wikimedia

Kaikki tunnemme kuuluisat isot maalaukset kallaliljoista, päivänsinistä, simpukoista ja valkoisista häränkalloista. Georgia O’Keeffe ei jätä ketään tunteettomaksi. Hän kiehtoo yhä edelleen persoonallisilla maalauksillaan. O’Keeffe museo Santa Fe’ssä on vierailun arvoinen!

Georgia  O’Keeffe oli yhdysvaltalainen taidemaalari. Hän oli parhaiten tunnettu suurista kukka maalauksistaan ja New Meksikon maisemista. Hän on  amerikkalaisen modernismin “Äiti”.

Matkalla Santa Fe’hen edellisellä kerralla pysähdyimme Abiquiu Inn majatalon lahjakauppaan ja ravintolaan syömään. Ruoassa ei ollut kehumista eikä palvelustakaan. Mutta majatalon yhteydessä oleva kauppa oli mielenkiintoinen, paljon Georgia O’Keeffen elämästä kertovia kirjoja, kortteja, meksikolaisia koruja ja vaatteita. Hyörimme siinä jonkin aikaa, ihaillen, ja ostin kirjan, missä oli hänen ajatuksiaan ja keskusteluja. Olisimme halunneet käydä myös hänen Ghost Ranchilla kierroksella, mutta saimme hieman nokkavan vastauksen. “Ei sinne voi niin vain mennä, liput täytyy tilata ainakin vuotta ennen.”

DSC_7616 blog

OK, nyt tällä visiitillä meillä sitten oli ne liput. Söimme ennen kiertoajelua lounaan. Samassa ravintolassa.  Pakko oli syödä jotain, joten se siitä ruoasta ja palvelusta. Kassalla ei ollut antaa edes vaihtorahaa kaksikymppisestä, jouduimme odottamaan sitä melkein puolituntia. Ehkä New Meksikossa on sittenkin erilainen rytmi kuin New Yorkissa. Pikkubussia odotteli noin 10 vierailijaa katselleen huoneessa pyörivää videota. Oppaanamme oli erittäin tietorikas ja hauskasti juttuja kertova mies, joka oli puolisoineen muuttanut rakastamaansa New Meksikoon. Ryhmä muuten oli hiljainen ja vähäpuheinen. Varmasti jostakin pohjoisesta. Kuten aina, kenellä on jotain kysyttävää, niin se olen aina minä. Ehkä ne muut tiesivät jo etukäteen enemmän.

DSC_7595 blog

1945 Georgia O’Keeffe ostanut hieman alle 500 neliömetrin rauniot Santa Fen arkkihiippakuntalta.  Ystävänsä Maria Chabot’in kanssa O’Keeffe vietti seuraavat kolme vuotta kohentaen  vanhaa rakennusta. Vuoteen 1949 mennessä se oli asuttavassa kunnossa  ja O’Keeffe muutti New Yorkista kokopäiväiseksi New Mexicon asukkaaksi. Kylä oli pieni ja kaikki asukkaat auttoivat toisiaan, yksi teki ruoat, toinen hoiti puutarhan ja niin edelleen. Alfred Stieglitz, newyorkilainen valokuvaaja, omalla meriitillään kuuluisa taitelija, oli Georgian tasavertainen kumppani ja aviomies ja promoottori hänen maalauksilleen, aina 1946 kuolemaansa asti.  Georgiaa vuorotteli asumuksiaan Abiquiun ja Ghost Ranchin välillä. Hän asui ranchillään vuoteen 1984, jolloin hän siirtyi Santa Fe’hen sairauden takia, missä hän kuoli kaksi vuotta myöhemmin. Museon ylläpitämä Abiquiu- koti vastaanottaa vierailijoita hyvin rajoitetusti. Nyt pääsimme sinne mekin.

DSC_7613 blog

DSC_7605 blog

Asuinpaikka oli mäellä, ei korkealla, mutta mistä näkyi vuorille ja laaksoon. Adobi talo oli kietoutunut sisäpihan ympärille. Piha oli vähäeleinen, mitään ei ollut missään liikaa. Sisätiloihin pääsimme studioon ja keittiöön. Olohuonetta saimme katsella ikkunan takaa. Sisustus oli valkoista, hyvin verrattavissa nykyajan skandinaaviseenkin sisustukseen. Valkoista tekstiiliä, vaaleaa ajopuun kaltaista väritystä. Keittiö kaapeissa olivat vielä alkuperäiset purkit, mausteet ja purnukat hyvässä järjestyksessä. Tila oli valoisa. Studio suurine ikkunoineen olisi ollut hyvinkin mieleeni. Georgia O’Keefe nukkuikin siellä viimeisinä vuosinaan. Näön heikentyessä hänellä oli apunaan paikallinen uskottu mies, joka auttoi häntä viimeisimmissä maalauksissakin pitäen sivellintä yhdessä kiinni ja maalaten Georgian neuvojen mukaisesti. Georgia antoi miehelle luvan lisätä omat nimikirjaimensa myöhäisimpiin maalauksiinsa.

Vierailusta jäi hyvin levollinen olotila, paikka, missä oli kunnia vierailla, astella kuuluisan taitelijan polkuja.

Georgia O’Keeffen maalaus Jimson Weed/White Flower no1, on kallein naismaalarin tekemä taulu. Walmart tavaratalo- ketjun perijätär Alice B. Walton osti taulusta $44.4 miljoonaa dollaria  vuonna 2015. Maalaus oli aiemmin Valkoisessa talossa, presidentti George W Bushin ruokailuhuoneessa.

Timeline
1916: After further course work at Columbia in early 1916 and summer teaching for Bement, she was the chair of the art department beginning the fall of 1916 at the West Texas State Normal College, in Canyon.
1924: In 1924, Stieglitz was divorced from his wife Emmeline, and he married O’Keeffe.
1925: After having moved into a 30th floor apartment in the Shelton Hotel in 1925, O’Keeffe began a series of paintings of the city skyscrapers and skyline.

 

 

 

 


2 Comments

Jemez, NM

Jemez

Matkamme jatkui Aztec raunioilta Santa Fe’hen, mutkaisen ja hiljaisen vuoristotien kautta. Autoja oli vähän. Pysähdyimme kaksi kertaa, ensin Jemez Puebloon ja sen turistikeskukseen. Isokoinen Native American, intiaani vastaanottotiskillä toivotti tervetulleeksi. Laittakaa nimet vieraskirjaan, hän kehotti. Siinä kirjoittaessamme hän kysyi, mistä olemme kotoisin. New Yorkista. Minä tietenkin siinä selvittelemään, että olen syntynyt ja kasvanut Suomessa. Täytyyhän sitä mainostaa! Se innostikin miestä keskustelemaan kauemminkin ja “Ehdottomasti kirjoita se siihen vieraskirjaan! Meillä ei ole koskaan ennen käynytkään suomalaisia!” Tunsin olevani kunniavieras.

jemez

Paikka oli pienehkö, osa historiaa kumpujen ja vierellä menevän tien alla. Espanjalaiset lähetystyöntekijät rakensivat kirkon, mutta katolisuus ei ottanut jalansijaa ja intiaanit hylkäsivät paikan. Vanhimmat rakennukset vuodelta 500 ja vuodelta 1623 oleva San José de los Jemez kirkko, mikä oli osittain korjattu. Se oli päänähtävyys nopeasti kierretyllä paikalla. Kiva oli restauroitu upeasti ja sinne veivät pitkät tikapuut. Alla kirkon rauniot. Jätimme kalkkarokäärmeet rauhaan, joita emme edes ehtineet nähdä.

DSC_7538 blog_edited-1

DSC_7547 blog

Matkalla eteenpäin, kylässä oleva koski ja joki olivat keränneet lapsiperheitä uimaan, vesi tuoksui vahvasti sulfalle ja oli melkein kiehuvan kuumaa. Pysähdyimme hetkeksi katselemaan heidän iloaan.


Leave a comment

Chaco Canyon in Navajo Nation

 

Chaco Culture National Historical Park is a United States National Historical Park hosting the densest and most exceptional concentration of pueblos in the American Southwest. The park is located in northwestern New Mexico, between Albuquerque and Farmington, in a remote canyon cut by the Chaco Wash. Containing the most sweeping collection of ancient ruins north of Mexico, the park preserves one of the most important pre-Columbian cultural and historical areas in the United States. Wikipedia

DSC_7491 blog

Matkalla Farmingtoniin yritimme löytää Shiprock- vuorta, mutta sivutie sinne tuntui loppumattomalta, joten käännyimme takaisin. Ehkä’ olimme väärällä tiellä. Vuorenhuippu näkyi pitkään tien varrelta, se nousi taivasta kohti kuin keskiaikainen kirkko. Kaupunki itse oli järjestelemässä vuotuista Navajo- kokoontumista, telttoja nousi tien varrelle ja intiaani väestöä oli niin paljon, että tuntui kuin olisimme olleet ulkomailla.  Kaupungin asukkaista itsestään on jo yli 92% Amerikan intiaaneja ja valkoihoisia on vain vähän päälle 3%. Ulkomailla oltiin!

Jatkoimme yöpaikkaamme Hampton Inniin.  Aamulla ensimmäinen kohteemme oli pieni Salmon Ruin alue heti muutaman mailin päässä hotellista. Olemme melkein ainoa vierailijat sillä hetkellä. Päärakennuksessa oli pieni kokoelma paikallisia ruukkuja ja historiasta kertovaa aineistoa. Vessat oli rakennuksen sisällä, joten maasto aikaa jäi minulle vähän, koska vatsapöpö oli ottanut vallan! Pahus!

DSC_7383 blog

Tällä matkalla Chaco Canyon, kanjoni, oli pääkohteemme, mitä historiallisiin kaivauksiin tulee. Sen lähimmät asuinalueet ovat 70 mailin päässä. Sinne suunnistimme heti runsaan, hintaan kuuluvan aamiaisen jälkeen. Leveä 4-kaistainen moottoritie erkani kapeaksi tieksi läpi kuivan tasaisen maaston. Muutama lehmä katseli ihmeissään menoamme. Tie loppukohdetta ennen oli autolla jo aika monttuinen hiekkatie. Uskon syyn olevan tahallisen vaikeakulkuisuuden alueen suojelemisiseksi. Emme antaneet periksi. Pomppuilimme  reunasta reunaan ja jos joku muu oli tiellä, molemmat mietimme hetken kuinka voisimme ohittaa ilman kolaria.

DSC_7414 blogDSC_7430 blogDSC_7443 blogDSC_7447 blogDSC_7462 blogDSC_7465 blogDSC_7478 blogDSC_7484 blogDSC_7486 blog

Amerikan kansallispuistot ovat jokaisille. Parkkipaikan yhteydessä on joko taulu tietoinen tai suurempikin informaatiokeskus, missä on filmiesityksiä ja historiaa, kirjoja, lahjoja ja muuta turistin herkkua. Puistossa osa alueista on aina hyväkulkuisia, asfalttipolkuja. Seuraavat kohteet hiekkatien päässä ja sitten vaikea kulkuisemmat polut. Usein myös korkeuserot vaikeuttavat etenemistä. Mutta jokainen kynnelle kykenevä voi vierailla näissä puistoissa, omien voimiensa mukaisesti. Se on minusta hienoa! (Ja kaikissa on siistit ulkohuoneet, ne olivat minulle tärkeitä tällä matkalla.)

Päärakennus Pueblo Bonito on UNESCO:n World Heritage suojelualuetta. Kivoja oli tusinoittain, ne ovat noita pyöreitä renkaita alla olevassa kartassa. DSC_7408 blog

DSC_7412 blog_edited-1.jpg

Muita rakennuksia oli runsaasti. Suurin osa vielä hiekkakumpujen alla turvassa.  Chaco- kansa alkoi rakentamisen jo 450 AD ja paikalta on löydetty noin 700 huonetta! 1800 luvun loppuun asti siellä oli koko Amerikkojen korkein rakennus, viisikerroksinen! Kivoja oli tusinoittain, ne ovat noita pyöreitä renkaita kartassa. Täällä kului muutama tunti nopeasti! Hyvin harvoja muita turisteja oli paikalla.DSC_7418 blog


4 Comments

MONUMENT VALLEY

Jatkoimme matkaamme kohti Monument Valley’ä, Arizonassa. Kuvassa kuuluisa Mile Marker 13, missä kohtaa Forrest Gump päätti palata takaisin kotiinsa juostuaan 3 vuotta 2 kuukautta 14 päivää ja 16 tuntia läpi Amerikan. Olette varmasti nähneet elokuvan!

13 mile marker Matka oli asumatonta, matalaa punaista maata, keltaisia, vahvasti tuoksuvia salvia pensaita ja kaukana siirtäviä sinisiä vuoria.  Linja-autollinen kiinalaisia kameroineen pysähtyi samaan kohtaan kuvailemaan kanssamme parissa paikassa. Mahtavat kameravälineet jokaisella! Tämä on meille toinen kerta Monument Valleyssä, ja viides matkamme Four Corners alueella. Siihen kuuluvat kartalla olevat osavaltiot. Kiitos Isännän osaavasta kartanluvusta, olemme olleet samoilla teillä tuskin kauemmin kuin noin 100 mailia. Ristiin rastiin olemme ajelleet, eikä matkakohteista näy vielä loppua. (Seuraavan kerran ajamme Denveristä alas Albuquerque’iin. Matka on jo varattu, siksi yritän kiireellä koota edellistä matkaamme tähän.)

Monument Valley is a region of the Colorado Plateau characterized by a cluster of vast sandstone buttes, the largest reaching 1,000 ft above the valley floor. It is located on the Arizona–Utah border, near the Four Corners area. The valley lies within the range of the Navajo Nation Reservation and is accessible from U.S. Highway 163. Wikipedia.

to monument valley

Nyt saavuimme illansuussa samaan The View hotelliin, missä aiemminkin olimme yötä. Ensimmäisellä vierailulla se oli kuin salainen paikka, nyt uudistuksia oli tehty niin yleisiin tiloihin kuin huoneeseenkin, tunnelma silti mahtava. Oli kuin olisi löytänyt helmen majapaikkojen joukosta. Niin oli moni muukin! Kaikki ikkunat ja parvekkeet avautuivat alas laaksoon.

DSC_7300 blog

Auringonlasku oli kuvattava! Alakuvassa kallionäkymä nimeltä West and East Mittens, eli Lapaset. Yläkuvassa on Merrick Butte. Butte on yksinäinen jyrkkäreunainen kallio, ja tasalakinen. Mesa on samantapainen, mutta leveämpi ja mesalla on usein asutusta.

DSC_7319 blolg

Aamulla istuimme kolmen australialais-pariskunnan kanssa samassa pöydässä. Kaikki John Waynen ihailijoita! Ruokailun jälkeen lähdimme ajelemaan kuoppaista tietä alas, kohti laaksoa. Mäen alla oli intiaanien käsityöitä myynnissä. Katsoin läpi, en ostanut.

DSC_7337Jatkoimme pidemmälle kuoppaista tietä ja pysähdyimme vähän väliä valokuvaamaan. Värit olivat ihmeelliset kirkkaassa ja kuulaassa päivänpaisteessa! Saavuimme toiseen pysähdyspaikkaan. Kalliokielekkeellä seisoi intiaani ja hevonen. Hevosen selkään sai nousta $5 maksusta. ” Eihän sillä saa edes kahta kuppia Starbuck’s kahvia!” sanoi Isäntä ja New York- cowboy lähti kuvattavaksi. Paikka oli hurja; kielekkeeltä oli pitkä pudotus alas laaksoon! “Älä vaan huudahda Giddy up, kun olet ratsun selässä!” neuvoin varmuuden vuoksi. Aivan hirvitti katsoa! En ole nähnyt miestäni niin tyytyväisenä pitkään aikaan. Lapsuuden elokuvat varmasti pyörivät silmissä, ja hän oli matkalla John Waynen kanssa kuvamaan seikkailuja villissä lännessä.

DSC_7355 blog

Samalla paikalla oli toinen Navajo heimon myyntipaikka. Paljon ns turistitavaraa, pieniä koruja jne. Turkoosit helmet kiinnostivat minua, mutta hinnat olivat taskurahoja kalliimmat. $180 ja joku näistä olisi voinut olla minun! En ostanut. Mikä tahdonlujuus!

DSC_7358 blog

Tässä kohdin tietä aloin etsimään korkeampaa salviapensasta. Myyntipaikan “ulkolaan” olisi tarvittu korkeat kumisaappaat, eikä minulla niitä ollut. Pari päivää myöhemmin jouduttuani käymään ensiavussa, selvisi, että olin saanut e-coli bakteerin matkan varrelta! Onneksi tien reunat olivat autiot, autoja vähän ja aina löytyi nopea pysähdyspaikka. Suurempien teiden varrella olevat McDonaldsit tulivat apuun tarvittaessa.

DSC_7365

Samoihin paikkoihin ajeli seuranamme espanjalais- parikunta, asianmukaisesti pukeutuneina. Ihailen ihmisten leikkimielisyyttä ja he olivat täydellinen pari edustamaan tunnelmaa laaksossa ja Villissä Lännessä! Juttelimme huonolla espanjalla ja he huonolla englannilla, mutta saimme selville, että he olivat käyneet Las Vegasissa vannomassa 20- vuotis häävalat. Heillä on myös matkailu blogi, nimeltään suurin piirtein “Matkustelua matkalaukkujen kanssa” tms. Kadotin heidän korttinsa, toivon sen löytyvän joskus!

DSC_7375 blog

DSC_7366 blog